Kaisa Halmkrona - IHMINEN
SILLÄ EI OLE NIIN SUURTA MERKITYSTÄ OLENKO KIRJAILIJA, RUNOILIJA, KOULUNKÄYNNINOHJAAJA VAIKO MIKÄ? MUTTA MIELESTÄNI SILLÄ ON ITSELLENI SUUREMPI MERKITYS, ETTÄ VÄLITTÄISIN OLLA IHMISIKSI.
torstai 11. heinäkuuta 2019
sunnuntai 31. maaliskuuta 2019
Kierre-teos kellarista ulos -kiertue osa III
Istun autossa ja Juho ajaa kohti Helsinkiä. Mietin vielä kovasti perjantain esitystäni ja koko iltaa. Kirjoitin siitä ensin, mutten julkaisut sitä, tallensin vain. Se on se moraalijuttu se ettei kaikkea voi kirjoittaa. Alkaako tämä nyt sitten huonosti kun kaikkea asiaansa ei voikaan sanoa ääneen. Vaikka opin tilanteesta erittäin paljon itse ja olisin varma, että muutkin oppisivat.
Se on se raja, oma raja. Vaikka olenkin päättänyt, että tämä vuosi tätä blogia rehellisesti ja avoimesti ja heti eka keikan jälkeen joudun sensuroimaan tekstiäni, olemaan illasta hiljaa. Omat rajat. Missä menee omat rajat? Se on mulle moraalinen juttu ja eettinen kysymys.
Teos jota olen nytkin matkalla lausumaan. Se on rajua tekstiä, mutta nyt voin lausua sitä, koska tunnistan todella selvästi mikä on totta ja mikä ei ole ja mistä mikäkin runo, tarina tai asia on tullut. Nyt voin lausua sitä rohkeasti ja avoimesti ja todellakin pää pystyssä. Vielä kuusi vuotta sitten tarvitsin joka kerta tueksi lavalle muitakin, kuin itseni ja Kierteen tekstin. Häpesin mennä lavalle. En oikeasti edes halunut olla näkyvänä ja se johtuu siitä, kun en osannut vastata mikä on totta ja mikä ei, en enää nähnyt sitä itsekään. Omat rajat, Nyt voin sanoa, ei, kaikki ei tapahtunut minulle, mutta kaikki tapahtui jollekin kyllä ja tarinan välissä ilman tekstiä lukee selvästi se, kuinka molemmat henkilöt ovat vuorollaan pettyneitä kun toinen ei tappanutkaan meitä. Sen näen vasta nyt itsekin ja suurin asiani oli oikeastaan se.
Toivottavasti ehdin ajoissa seuraavalle keikalle, vain 30 ensimmäistä pääsee lavalle ja esiintymisaikaa on vain 4 minuuttia. Ehdin lausumaan vain ensimmäisestä perjantaista osan. Lauantai jää lausumatta, mutta ei haittaa mitään. Menen neljän minuuutin takia Helsinkiin asti. Onneksi on vielä päätyö, josta saamme rahat dieceliin sekä majoitukseen. Mie se kuvittelen, että tämä neljä minuuttia on yhtä tärkeää kuin kahden tunnin esityskin olisi. Meitä on siellä luultavasti monta, monta neljän minuutin esiintyjää. Toivottavasti ehdin siihen joukkoon.
Sunnuntaina 31.3. klo 17
torstai 28. maaliskuuta 2019
Kierre-teos kellarista ulos -kiertue on alkanut!
Kierre-teos kellarista ulos -kiertue on alkanut!
Tänä syksynä Kierre-teokseni kustantaja soitti minulle ja sanoi:
Olen illat päätyössäni, mutta avopuolisoni haki ne ja kotia tullessani hämmästyin sitä tosiasiaa, että niitä oli satoja. Kierre-teokseni on asunut kellarissa 6 vuotta ja siinä ne olivat nyt keittiön pöydällä, yli 300 teosta. Siirsin kirjat lattialle. Siinä ne olivat laatikossa, keittiön lattialla muutaman kuukauden.
Olen Kierteen jälkeen julkaissut kaksi muuta runoteosta, jotka on loppuunmyyty. Ja ennen Kierrettäkin julkaisin kaksi runoteosta, jotka oli myös loppuunmyyty. Kierteet siirtyivät vierashuoneen kaappiin ja hyllyille. En halunnut nähdä niitä, masentavaa. Mielestäni paras teokseni on myymättä.
Ystäväni pyysi minua lausumaan hänen avajaisissaan runojani ja sanoi:
- Tuo sinun kirjojasi myös myyntiin.
- Ei minulla ole näitä uusia kirjoja enää, ne on loppuunmyyty, on vain tuota Kierrettä. Otan sitä.
Menin lausumaan runoja. Lausuin kylläkin niistä teoksista, jotka oli jo loppuunmyyty, mutta vein Kierrettä myytäväksi.
Häpesin sitä pöytää, kellarissa olleita teoksia ja kesken esitykseni katoin sitä pöytää, joka oli täynnä Kierre-teoksia. Tilaisuuden jälkeen päätin, etten tee enää yhtään runoteosta lisää, ennen kuin olen myynyt kunnolla Kierrettäni. Tajusin, ettei tästä Kierteestä tiedä monikaan, koska teoksethan ovat nykyään minun kaapissani. Siinä tilanteessa päätin, että nyt keskityn Kierteeseen ja vuoden ajan esitän lavoilla vain sitä. Haen parhaani mukaan lavarunoustapahtumia, esiintymispaikkoja ja menen eri Open Stage -tapahtumiin. Keskityn vuoden ajan viikonloppuisin tähän Kierre-teokseen. Tämä teos on kypsynyt kellarissa 6 vuotta, ei sen takia, että se siirtyisi sieltä minun kaappiini vaan sen takia, että se on nyt valmis kiertämään ympäri Suomea.
Tiedänhän minä, että teokset yritetään myydä uutena pois enkä tiedä toista pienkustantamon runoilijaa, joka lähtee kuuden vuoden päästä markkinoimaan vanhaa runoteostaan. Silti ajattelin tehdä itse niin. Tämä teos on ansainnut tulla näkyväksi. Eikä sitä ole vielä monikaan nähnyt. Katsotaan vuoden päästä tähän aikaan, että miten kävi. Näkikö kukaan Kierre-teoksen sisälle, menikö kirjat enää kuuden vuoden jälkeen ollenkaan kaupaksi. Mitä tästä vuodesta saan vai menetänkö jotain? Vieläkö vuoden päästä kaapissani on 300 Kierre-teosta?
ystävällisesti,
Kaisa Halmkrona
PE 29. 3. 2019 klo 21
Open Stage
Limingan nuorisoseura
Krankantie 1
91900 LIMINKA
Tervetuloa !
Tänä syksynä Kierre-teokseni kustantaja soitti minulle ja sanoi:
- Tyhjennän tämän kellarin, täällä on noita Kierre-teoksia.
Haetko ne itsellesi? Jos et, niin joudun tuhoamaan ne.
Olen illat päätyössäni, mutta avopuolisoni haki ne ja kotia tullessani hämmästyin sitä tosiasiaa, että niitä oli satoja. Kierre-teokseni on asunut kellarissa 6 vuotta ja siinä ne olivat nyt keittiön pöydällä, yli 300 teosta. Siirsin kirjat lattialle. Siinä ne olivat laatikossa, keittiön lattialla muutaman kuukauden.
Olen Kierteen jälkeen julkaissut kaksi muuta runoteosta, jotka on loppuunmyyty. Ja ennen Kierrettäkin julkaisin kaksi runoteosta, jotka oli myös loppuunmyyty. Kierteet siirtyivät vierashuoneen kaappiin ja hyllyille. En halunnut nähdä niitä, masentavaa. Mielestäni paras teokseni on myymättä.
Ystäväni pyysi minua lausumaan hänen avajaisissaan runojani ja sanoi:
- Tuo sinun kirjojasi myös myyntiin.
- Ei minulla ole näitä uusia kirjoja enää, ne on loppuunmyyty, on vain tuota Kierrettä. Otan sitä.
Menin lausumaan runoja. Lausuin kylläkin niistä teoksista, jotka oli jo loppuunmyyty, mutta vein Kierrettä myytäväksi.
Häpesin sitä pöytää, kellarissa olleita teoksia ja kesken esitykseni katoin sitä pöytää, joka oli täynnä Kierre-teoksia. Tilaisuuden jälkeen päätin, etten tee enää yhtään runoteosta lisää, ennen kuin olen myynyt kunnolla Kierrettäni. Tajusin, ettei tästä Kierteestä tiedä monikaan, koska teoksethan ovat nykyään minun kaapissani. Siinä tilanteessa päätin, että nyt keskityn Kierteeseen ja vuoden ajan esitän lavoilla vain sitä. Haen parhaani mukaan lavarunoustapahtumia, esiintymispaikkoja ja menen eri Open Stage -tapahtumiin. Keskityn vuoden ajan viikonloppuisin tähän Kierre-teokseen. Tämä teos on kypsynyt kellarissa 6 vuotta, ei sen takia, että se siirtyisi sieltä minun kaappiini vaan sen takia, että se on nyt valmis kiertämään ympäri Suomea.
Tiedänhän minä, että teokset yritetään myydä uutena pois enkä tiedä toista pienkustantamon runoilijaa, joka lähtee kuuden vuoden päästä markkinoimaan vanhaa runoteostaan. Silti ajattelin tehdä itse niin. Tämä teos on ansainnut tulla näkyväksi. Eikä sitä ole vielä monikaan nähnyt. Katsotaan vuoden päästä tähän aikaan, että miten kävi. Näkikö kukaan Kierre-teoksen sisälle, menikö kirjat enää kuuden vuoden jälkeen ollenkaan kaupaksi. Mitä tästä vuodesta saan vai menetänkö jotain? Vieläkö vuoden päästä kaapissani on 300 Kierre-teosta?
ystävällisesti,
Kaisa Halmkrona
PE 29. 3. 2019 klo 21
Kierre-teos kellarista ulos
Open Stage
Limingan nuorisoseura
Krankantie 1
91900 LIMINKA
Tervetuloa !
Open Stage
Limingan nuorisoseura
Krankantie 1
91900 LIMINKA
Tervetuloa !
keskiviikko 27. maaliskuuta 2019
KIERRE-TEOS KELLARISTA ULOS -KIERTUE
KIERRE-TEOS KELLARISTA ULOS -KIERTUE
I Kuka olen?
Olen Kaisa Halmkrona, liminkalainen runoilija ja sivutoiminen kustantaja. Kierre
on kolmas runoteokseni, joka jäi pian julkaisunsa jälkeen silloisen
kustantajani kellariin pääsemättä koskaan kunnolla esiin. On kulunut kuusi
vuotta ja minulla on ollut etuoikeus saada lunastaa jäljellä oleva painos
itselleni. Siksi olen päättänyt muuttaa asian ja tuoda Kierteen uudelleen
päivänvaloon.
II Kierteen tarina
Kierre julkaistiin keväällä 2013. Rakenteeltaan Kierre on yksittäisten,
hyvin itsenäisten runojen muodostama ehjä tarina. Ajallisesti se sijoittuu
yhteen viikkoon, perjantaista perjantaihin.
Kierre kertoo yhdestä avioliitosta.
Kun kaikki on lopulta läpinäkyvää, kun on liian myöhäistä estää tai kääntyä
pois. Kun kaikki sanotaan, eikä sanaakaan saa enää takaisin. Kun kierrettä ei
enää voi katkaista.
Voitin lavarunouskiertueen Pohjois-Suomen karsinnan vuonna 2013. Esitin
tuolloin Kierteestä ensimmäisen perjantain ja lauantain runot.
Nyt olen uudelleen opetellut Kierteen runoja ulkoa ja lausun runoja, jotka
eivät jätä ketään vaille tunteita.
III Kiertueella
Kierre tulee ulos kellarista ja siihen tarvitsen Teidän apuanne!
Maaliskuun 29. päivänä aloitan Limingan nuorisoseuran talolta vuoden
mittaisen kiertueen ympäri Suomen. Tuon Kierre-esitykseni mukanani mihin ikinä vain
toivottekin minun tulevan. Etusijalla ovat tapahtumat perjantaisin ja viikonloppuisin
päätyöni hoitamisen vuoksi.
Esitykseni kestää n. 10-15 minuuttia.
Ajallisesti esitykset voisivat olla ilta-aikaan, koska
materiaali ja aiheet on suunnattu aikuiselle yleisölle, mutta myös muut
ajankohdat onnistuvat.
Esityksen ohella myyn jäljellä olevat kappaleet
Kierteen ensipainoksesta. Kirjan hinta on 20 euroa. Kiertueen aikana jokaisen myydyn
kappaleen hintaan kuuluu kirjoittamani henkilökohtainen
runo ostajalle tai ostajasta kirjan viimeiselle tyhjälle sivulle.
Mikäli Teillä on tarjota paikka ja hetki aikaa
esiintymiselleni, olisin kiitollinen tilaisuudesta. Voin tulla mukaan osana
isompaa esiintyjäjoukkoa, keikkailla muiden pitäessä taukoa tai esiintyä yksin,
aivan tilaisuuden luonteesta riippuen.
Keikkapalkkioksi
tarvitsisin ainakin majoituksen itselleni ja kuljettajalleni.
Esiintymispaikka- ja
yhteistyötarjoukset pyydän toimittamaan sähköpostitse osoitteeseen vapaarunoilija (ät) gmail.com
Vuosi 2019 on
läpinäkyvyyden vuosi ja Kierre tulee takaisin.
Haluaisitko kuulla
tarinan?
Ystävällisesti
vastaustanne odottaen,
Kaisa Halmkrona
*****
Aamulla kysyn
tiedätkö mitä mietin
viime yönä.
Ajattelin että pistän
sinut puukkoon.
No miksi et pistänyt
ihmettelet.
Kerron että
olin liian väsynyt.
Toivot,
että olisin ensi yönä
virkeämpi.
maanantai 2. tammikuuta 2017
2017
1.1.2017
Hyvää huomenta tulokas!
2017. Kaksituhattaseitsemäntoista. Luku maistuu hyvältä ja
numerot tuntuvat heti omilta, eihän tästä voi tulla kuin erittäin hyvä vuosi.
Tänä vuonna olen päättänyt aloittaa tyytyväisenä olemisen, olen tyytyväinen painooni, olen tyytyväinen kokooni,
olen tyytyväinen tekemisiini ja olen tyytyväinen tekemättömyyteeni.
Viime yönä vaihtui vuosi oikeastaan kaksi kertaa. Eka kerran
Suomen aikaa ja toisen kerran siitä parin tunnin päästä Teneriffan aikaa. Suomen aikaa tanssin espanjalaisten tahtiin.
Teneriffan aikaan suutelin kumppaniani yhtaikaa kun espanjalaiset söivät viinirypäleitä, joivat skumppaa ja toivottelivat ympärillämme HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2017!
Teneriffan aikaan suutelin kumppaniani yhtaikaa kun espanjalaiset söivät viinirypäleitä, joivat skumppaa ja toivottelivat ympärillämme HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2017!
Kuvat: Juho Raunio
sunnuntai 22. helmikuuta 2015
perjantai 3. lokakuuta 2014
Halvausmigreeni
Odottelinkin jo viikon pari
ja ihmetttelin,
selviänkö todella jo ilman sinun läsnäoloasi.
Saavuit sitten tänään aamusta kello kuusi.
Tiesit, mulla olisi töistä vapaata,
voisit olla läsnä ihan rauhassa.
Tulit ja herättyäni olit jo paikalla
menit kovana kipuna kehoani läpi.
Toit kaverisikin,
kuolemanpelon mukanasi,
ihan kuten menneisyydessänikin teit,
ahdistat minua
olemisellasi
ja pelko menee kipuna edestakaisin
minussa
Mieleni huutaa kivun nimissä
Anna minut sitten pois. Lähden kyllä. Perkele!
Pelkään ja uhkailen,
taas lähdin tähän leikkiin mukaan.
Ja ei mennyt hetkeä suurtakaan,
kun pelisi oli ohi,
otit kivun mukaasi,
veit kuolemanpelon
ja jätit minut taas tähän
elämälle,
niin kuin aina ennenkin teit.
ja ihmetttelin,
selviänkö todella jo ilman sinun läsnäoloasi.
Saavuit sitten tänään aamusta kello kuusi.
Tiesit, mulla olisi töistä vapaata,
voisit olla läsnä ihan rauhassa.
Tulit ja herättyäni olit jo paikalla
menit kovana kipuna kehoani läpi.
Toit kaverisikin,
kuolemanpelon mukanasi,
ihan kuten menneisyydessänikin teit,
ahdistat minua
olemisellasi
ja pelko menee kipuna edestakaisin
minussa
Mieleni huutaa kivun nimissä
Anna minut sitten pois. Lähden kyllä. Perkele!
Pelkään ja uhkailen,
taas lähdin tähän leikkiin mukaan.
Ja ei mennyt hetkeä suurtakaan,
kun pelisi oli ohi,
otit kivun mukaasi,
veit kuolemanpelon
ja jätit minut taas tähän
elämälle,
niin kuin aina ennenkin teit.
keskiviikko 16. heinäkuuta 2014
Tajunnanvirtaa II
Nautimme tänään erinomaisesta päivästä kolmen saaren risteilyllä. Retki alkoi Kosin kaupungista ja ensin pysähdyimme Pserimoksella, rannassa olimme tunnin verran. Kävimme kirkolla ja todella kauniilla hautausmaalla. Sitten jatkoimme laivan kyydissä taas matkaa ja saimme herkullista ruokaa laivasta (souvlakia, tzatzikia, kreikkalaista salaattia ja leipää). Ruoan jälkeen pysähdyimme Kalymnoksen saarelle, sinne minne meidän oli tarkoitus tulla koko ajaksi alunperin. Olimme Pothian satamakaupungissa ja kävimme pesusieniverstaalla, nyt siis tiedän miten ne pesusienet tehdään ja mistä ne on kerätty.
Ja löysin saarelta pienen puodin, jota piti herttainen muori. Puodissa oli myytävänä mm. ristiäislahjoja, joita ostin kaksi, tyttäreni Hannan pojan ristiäisiin ja toisen tyttäreni Jutan tulevalle vauvalle ja lahjoilla jotka ostin on erityinen merkitys täällä Kreikassa.
Taas jatkoimme laivalla matkaa, kävimme ihailemassa delfiinejä, oli se huikea näky. Päivän lopuksi ankkuroimme pienelle lahdelle Platin ulkopuolelle ja hyppäsimme laivalta mereen uimaan, oikeastaan kellumaan erittäin suolaiseen meriveteen. Matka kesti yhteensä kahdeksan tuntia, enkä palanut.
Mietin matkalle lähtiessäni, että voisin näihin hiuksiin laittaa vaaleita raitoja, mutta en laittanut. Nyt huomaan ettei se haittaa, mun hiukset ovat täällä vaalentuneet ja niissä on todellakin vaaleita raitoja, ihmeellinen aurinko.
Ja Kreikka on erinomainen paikka minulle kirjoittajana siinä mielessä, että täällä ollessani saan keskeneräisistä teksteistäni valmista tekstiä. Miellyttävä yllätys itselleni. Laivamatkalla keksin pari uutta ideaa käsikirjoitukseeni. Tämä on muuten paljon helpompaa, tämä kirjoittaminen lapsille kuin aikuisille ja se tekee paljon, että kyseessä on käsikirjoitus joka on satua (tietenkin tämä on ihan täyttä totta silti itselleni).
Ja löysin saarelta pienen puodin, jota piti herttainen muori. Puodissa oli myytävänä mm. ristiäislahjoja, joita ostin kaksi, tyttäreni Hannan pojan ristiäisiin ja toisen tyttäreni Jutan tulevalle vauvalle ja lahjoilla jotka ostin on erityinen merkitys täällä Kreikassa.
Taas jatkoimme laivalla matkaa, kävimme ihailemassa delfiinejä, oli se huikea näky. Päivän lopuksi ankkuroimme pienelle lahdelle Platin ulkopuolelle ja hyppäsimme laivalta mereen uimaan, oikeastaan kellumaan erittäin suolaiseen meriveteen. Matka kesti yhteensä kahdeksan tuntia, enkä palanut.
Mietin matkalle lähtiessäni, että voisin näihin hiuksiin laittaa vaaleita raitoja, mutta en laittanut. Nyt huomaan ettei se haittaa, mun hiukset ovat täällä vaalentuneet ja niissä on todellakin vaaleita raitoja, ihmeellinen aurinko.
Ja Kreikka on erinomainen paikka minulle kirjoittajana siinä mielessä, että täällä ollessani saan keskeneräisistä teksteistäni valmista tekstiä. Miellyttävä yllätys itselleni. Laivamatkalla keksin pari uutta ideaa käsikirjoitukseeni. Tämä on muuten paljon helpompaa, tämä kirjoittaminen lapsille kuin aikuisille ja se tekee paljon, että kyseessä on käsikirjoitus joka on satua (tietenkin tämä on ihan täyttä totta silti itselleni).
maanantai 14. heinäkuuta 2014
Tajunnanvirtaa I
Tänään kävimme Juhon kanssa tutustumassa paikalliseen oliiviöljypuristamoon.
Kierroksen jälkeen jatkoimme matkaamme viinitilalle.
Nyt tiedän herkkujeni valmistumisesta enemmän ja ymmärrän, miksi oliivit ovat ennemmin kalliita kuin halpoja. Mutta en ymmärrä sitä, miten hyvä viini taas voi olla niin halpaa täällä, aikaavievää työtä sekin.
Viinitilan jälkeen jatkoimme kulkuamme vuoristoon ja päädyimme pieneen vuoristokylään nimeltään Zia. Siellä seurasimme tavernassa paikallista naiskokkia, kun hän valmisti perinteistä moussakaa. Kuuntelin hyvin tarkasti, jotta osaisin edes jotenkin valmistaa sitä kotonani.
Reissumme jälkeen tulimme kaupan kautta (juotavaa) hotelliimme. Kävimme uimassa altaalla ja sitten aloin lukemaan kirjaa, joka minulla on tällä hetkellä kesken ja Juho alkoi valmistamaan keittiössämme ruokaa, broileripastaa ja salaattia. Tämän tajunnanvirtakirjoittamiseni jälkeen jatkan käsikirjoitukseni työstämistä.
Jonkun itselleen tärkeän kirjoittamisen kanssa täytyy antaa itselleen ajat, niin kuin töihin mennään työajoilla, niin minun täytyy antaa itselleni myös kirjoittamisajat, olla töissä ja kirjoittaa menemään. Miksikö? Muuten se kirjoittaminen menee V A I N ajattelemiseksi. Mietin vain, mitä sadussani tapahtuu ja miten siinä edetään ja kirjoittaminen jää tekemättä. Siispä kirjoitan tätä blogia ensin ja siitä siirryn sitten satukirjani työstämiseen.
Ohjaan itse luovan kirjoittamisen kurssillani, että pitää ensin suostua kirjoittamaan huonoa tekstiä eli paskaa ja sitä kautta on mahdollisuus päästä tuottavaan kirjoittamiseen.
lauantai 12. heinäkuuta 2014
Jännitti kyllä
-
Ennen kuin lähden Kreikkaan niin lähetän sulle
jotain viisi sivua keskeneräistä tarinaani.
-
Hyvä.
Ja sitten on seuraava aamu ja olen lentokentällä Helsingissä. Otan
tietokoneen, muistitikun ja sieltä haen keskeneräisen käsikirjoitukseni. Katson
käsikirjoitusta ja pysähdyn sivulle 35, korjailen sitä sivulle 45 asti.
-
Voitko oikolukea tuon kymmenen sivua, lähetän sen
kohta kuvittajalle.
-
Eikö meidän pitäisi mennä tuonne lähtöselvitykseen?
-
Ei tässä ole kiirettä, voitko oikolukea sen ensin ku
lupasin sen kuvittajalle.
- Tehty
- Tehty
-
Mitä?
-
Tää oli valmis ja hyvä.
-
Eikä muka ollut sellaisia sanoja, joita ei muut
ymmärrä ku mie? Tai joku kielioppijuttu väärin?
-
Ei ollut, tää on hyvä.
Ja sitten lähetin sen kuvittajalleni, vaikka mua jännitti ihan hulluna mitä
hän on mieltä? Vieläköhän kuvittajani haluaa kuvittaa sen. Olen kertonut hänelle koko sadun, mitä siinä
tapahtuu ja mitä siinä tehdään jne. Mutta hän ei ole vielä nähnyt miten olen sen
kirjoittanut. Ja koko ajan kun mietin satuani, näen mielessäni kuvittajani piirokset siinä.
-------
Illalla Kreikassa, olen jo nukahtamaisillaan, kuulen että
puhelimeen tuli viesti, mutta olen todella väsynyt, enkä jaksa lukea viestiä vaan nukahdan. Aamulla luen
viestin. Se oli kuvittajaltani. Hän on tykännyt, kuvittaja on ollut onnellinen, että olen
valinnut hänet satukirjani kuvittajaksi. Olen onnellinen ja menen heti aamusta koneelle ja työstän seuraavat kymmenen sivua valmiiksi.
Huh, kylläpä minua jännnitti ja tästä on hyvä taas jatkaa. Kiitos.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)