Odottelinkin jo viikon pari
ja ihmetttelin,
selviänkö todella jo ilman sinun läsnäoloasi.
Saavuit sitten tänään aamusta kello kuusi.
Tiesit, mulla olisi töistä vapaata,
voisit olla läsnä ihan rauhassa.
Tulit ja herättyäni olit jo paikalla
menit kovana kipuna kehoani läpi.
Toit kaverisikin,
kuolemanpelon mukanasi,
ihan kuten menneisyydessänikin teit,
ahdistat minua
olemisellasi
ja pelko menee kipuna edestakaisin
minussa
Mieleni huutaa kivun nimissä
Anna minut sitten pois. Lähden kyllä. Perkele!
Pelkään ja uhkailen,
taas lähdin tähän leikkiin mukaan.
Ja ei mennyt hetkeä suurtakaan,
kun pelisi oli ohi,
otit kivun mukaasi,
veit kuolemanpelon
ja jätit minut taas tähän
elämälle,
niin kuin aina ennenkin teit.