sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Nisperon kahvilakirjojen kolmoisjulkkarit

 Kirjailijoiden Harri István Mäki, Kaisa Halmkrona ja Pia Ronkainen yhteinen julkistamistilaisuus lauantaina 20.7. 2013 kello 19 Tähtitornin kahvilassa.

 TERVETULOA ! 



Harri István Mäki - Jotka istuvat pimeydessä

 
Toisinaan elämää ei osaa arvostaa.
Nuorena värit ovat kirkkaampia, hajut terävämpiä ja rakkaus vain ehdotonta.
Pimeyden peittämä kellari. On hiljaista, puut ovat luopuneet lehdistä.
Nuorukainen ja vanha mies salaisuuksineen. Mutta he eivät ole yksin.
Kellarin nurkissa vaeltaa muistoja.
Pimeydessä istuu olentoja, joista kaikki eivät ole ihmisiä.
Sanat mätkähtävät maahan kuin lumihiutaleet.


 

Matias muisti Amandan. Hän ei ollut tiennyt, että tyttö, melkein nainen, voisi olla niin suloinen, tuoksua ja avautua kuin auringonkukka, joka aistii auringon.
Mikään ei mene, lähde jälkiä jättämättä. 


Kaisa Halmkrona - Kierre  


  
Kierre kuvaa parisuhdetta joka pettämisineen, hajuineen ja eritteineen luisuu kohti loppuaan. Koskaan ei tiedä, mitä seuraavan kaarteen takana odottaa. Kierrettä on helppo luisua alas vauhdikkaasti, mutta takaisinpäin kapuaminen on miltei mahdotonta.


 





Aamulla kysyn
tiedätkö mitä mietin viime yönä.

Ajattelin että pistän sinut puukkoon.

No miksi et pistänyt
ihmettelet.

Kerron että
olin liian väsynyt.

Toivot,
että olisin ensi yönä virkeämpi. 



Pia Ronkainen - Välitiloja


Välitiloja maalaa sanoiksi tunteita tapahtumien välissä. Jossain oleminen on matkaamista jonnekin. Tärkeämpää kuin perille pääseminen on se, mitä tapahtuu matkalla. Perillä olo on vain paikka hengähtää ennen siirtymistä välitilaan.


 





Tänään minulla on ikävä sinua,
olen matkalla ja sinä olet poissa tekemässä jotain ihanaa,
myöhemmin kerrot siitä kaiken ja tunnen olleeni siellä,
ja minä kerron elämästä täällä,
missä en enää asu kun palaat.

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Haen tunnetta

Seuraavaa tunnetta eli kokoelmaani varten tutkin tällaistä ilmiötä  --> On ihminen joka on heti aivan ihana. Sellainen vieras, joka on heti tuttu. Ja pääsee heti lähelle. Tosi mukava ja tulee niinku ihan lähelle. Melkein iholle asti. On ystävällinen. Auttaa ja on tukena vierellä ja on sitä heti ja hetkessä.

Ja sitten ihan ykskaks sitä huomaa että jotain on muuttunut,  ja he mitätöivät tekemisiäsi koko ajan. Yrittävät kovasti saada sen jota ihailivat aikaisemmin huonoon valoon, puhuvat paskaa yhtä äkkiä ihmisestä joka aikaisemmin oli mitä loistavin ihminen.

Ja sitten ne siirtyvät toiseen kohteeseen ja sama homma jatkuu alkuineen ja loppuineen ja taas siirtyvät toiseen ja sama tyyli jatkuu.Eikä mikään suhde kestä pitkään eikä läpi elämän.Ei mikään mikä on perheen ulkopuolella. Mutta se joka pääsee perheeseen sisälle, se on siellä ja pysyy.

Ja siihen kuuluu myös se, että se jolle oltiin ihania ja jota kehuttiin aikaisemmin niin sen sanomisia moititaan  yleisesti sekä seläntakana kuiskaten jossain piilossa.  Ne ovat tosi vittuuntuneita siihen jota aikaisemmin kehuivat kovasti. Jonka seuraan niinkuin väkisin alussa hakeutuivat. He vittuuntuvat jokaiseen, joka on ulkopuolella perhettä.

Tutkin ihan tosissani nyt tätä ilmiötä. Ja yritän löytää tähän tunteen.
Mikäs siinä oikein on?  Mitä siinä tapahtuu joka kerta. Joku sanoi mulle että se on se ihmiskaäyttäjä se. Joku sanoo että se on se kateus se.

Olen nyt ihmetellyt tällaista ihmistä kauempaa ja välillä ihan vierestäkin lähtemättä mitenkään siihen itse mukaan. Onko se kateus joka sen tekee vaiko katkeruus?

Kaikkea se ihminen lähteekin tutkimaan. Haen siis tunnetta. En diagnoosia. Tällä tiellä siis nyt ja se tarkoittaa käytännössä sitä, että kun tätä tutkin tämä tulee mulle vastaan niin kauan että olen tutkimukseni tutkinut. Niin se vain menee.  

maanantai 24. kesäkuuta 2013

On se hieno asia

Rakkaus, on se hieno asia.
Se saa unohtamaan kaiken huonon ja kaiken mikä vitutti joskus
tai pitäisi ottaa päähän tänäänkin.

Kun on rakastunut,
sitä ei edes tajua ettei ole rahaa niin kuin ennen oli.

Kun vain rakastaa,
sitä ei tajua että pitäisi olla huolissaan siitä,
että tuli taas laskuja joita ei laskenut tulevaksi tämän kuukauden aikana
ja siitä kun auto ei mennytkään katsastuksesta läpi.

Kun rakastaa,
sitä ei tajua että tämä kirjoittaminen on helvetin moista työtä, työtä ja työtä.
Ja paskan kirjoittamisen pitäis sattua päähän ja lujasti.

Ja kun on rakastunut sitä ei huolehdi siitä,
että pitäisi kirjoittaa enemmän ja useammin,
jos on halu julkaista tämän vuorotteluvapaan aikana toinenkin kokoelma.

Kun on rakastunut, on vain aikaa, eikä se lopu ikinä.
Vasta kuolemaan se loppuu, mutta rakastuneena ei ajattele ikinä sanan jälkeen tulevan mitään.

On se hieno asia, kuinka asiat menevät hyvin ja erinomaisesti, silloin kun on ehdoitta rakastunut elämään mitä elää.

Kun rakastaa, sitä vain luottaa. Luottaa tähän päivään, eiliseen tietoon ja huomisen tulevaksi.

Eikä kuolemaa ole olemassa. On vain Elämä jota rakastaa. Vain oma elämä ja siihen kuuluu kaikki itsessä ja ympärillä oleva. 

Rakkaus, on se hienoa asia.  

.


sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Aika

Minusta on alkanut tuntumaan että tärkein juttu täällä elämässäni on aika. Aika on se juttu joka pitää ymmärtää. Ei riitä että se tunnetaan tai järjellä tiedetään, se täytyy ymmärtää todella tärkeäksi.

Muistan kun joskus 90-luvulla juoksin sen edelle, oikeasti kuvittelin juoksevani ajan edellä. Mutta silloinhan käy tietenkin huonosti. Mulle niin että aloin saamaan kaikenmaailman halvausmigreeni -kohtauksia. Enkä suostunut kuuntelemaan kehoani tai omaa sydäntä tei ees järkeäni. Enkä ketään toista ihmistäkään. Vaikka kehoni yritti näyttää mulle koko ajan, että hei nyt pysähdy. Jossain välissä mulla murtui käsi ja meni viikko murtui toinen käsi ja meni kuukausi murtui jalka. Ja sitten vasta alkoi tulemaan ne halvausjutut, mutta silti, mie vain jatkoin juoksemista niin kauan etten enää päässyt eteen päin.

Opin sitten pikku hiljaa olemaan nöyrä, pysähtymään, olemaan läsnä. Nöyrä ajalle (sitä miten sen opin ei nyt tähän väliin).

Opin kuuntelemaan itseäni, näkemään sydämeni. Ja aikani luulin että sekin riittää, mutta ei, tänään tiedän jo että se onkin tämä että on ajan kanssa sinut. Yhtä.Ensin nöyrä ja sitä kautta yhtä. Ei edellä eikä takana vaan juuri siinä hetkessä, ajassa läsnä.

Ja mulla ei ole mihinkään kiirettä, eikä minkään asian kanssa hoppua enää, sillä aika on se koko juttu.  Ja mitä meillä on niin kauan kun me täällä eletään, se mitä meillä on täällä ollessamme, on vain ja ainostaan aikaa, näin mie luulen.

perjantai 21. kesäkuuta 2013

3 tärkeää asiaa tänään

Heräsin aamuviideltä ja oli kylmä. Olin kuumeessa. Ennen kuin heräsin, näin painajaista ja painajaisen takia mietin tänään, että mikä on tärkeintä tässä hetkessä ja oikeasti tärkeintä, niin että se näkyy olemisessani. Olen ollut nyt yhteensä 21 vuorokautta äitini seurassa. Ensin tultiin tänne äitini luokse, oltiin viikko ja lähdettiin meille Liminkaan. Otettiin äitini mukaan, oltiin siellä viikko ja sitten tultiin takas tänne Liakkaan. Ollaan tyhjennetty äitin talo ja ollaan täytetty takaisinkin. Taloon on siis tehty remonttia. Äitini tuli kipeäksi, me jäätiin sitten vielä tänne Liakkaan ja vein poikani linja-autolle ja hän meni Liminkaan.

1. Tärkeintä tässä asiassa siis kaksi asiaa: äitini ja minun oma mieleni. Tiesin, etten pysty olemaan Limingassa enkä missään, jos äitini on täällä kuumeessa. Ja hoidin/hoidan äitiäni niin kuin sen osaan tehdä. Vaikka ensin epäilin etten osaisi. Ja nyt olen muuten itse kuumeessa, mutta äitini ei ole enää ja se on hyvä asia se.

Ja kuten tiedätte, luen ja teen tällä hetkella tuota Taikavoima-tehtäväkirjaa. Ja sitä kautta olen huomannut, että kiitollisuus on tärkeää.

2. Ja tänään käytännössä kiitän asioista, mitä saan ja mitä minulla on. Teen sen jo luonnostaan ja heti kun herään ja kun menen illalla nukkumaan huomaan enemmän ja paremmin asioita, joista olen kiitollinen. Kiitän mielessäni ihmisiä, jotka ovat lähelläni ja kaukanakin, ovat nyt läsnä tai joskus olivat sitä. Ja olen huomannut, että olen ihmisenä siedettävämpi ja jaksan itsekin ihmisiä todella hyvin. Ja itseäni paremmin kuin ikinä. Ettei ole enää ongelmaa. Olen onnellisempi. Eli tässä tapauksessako siis tärkeää itselleni on minun onnellisuuteni? Vaiko kiitollisuus?


3. Olen tietokoneella paljon. Kirjoitan tai olen facebookissa muuten vain. Mutta tietokone on mulle näköjään tärkeä, siellä on ihmisiä jotka auttavat minua tällä hetkellä tärkeässä asiassani ja siitä asiasta ei ehtinyt tulla mulle ongelmaa, koska sain heti apua esim. facebookin ja sähköpostin kautta. Monta murhetta jäi murehtimatta. Ja näen sukulaisteni ja aikuisten lasteni kuvat ja voin lukea facebookista tai sähköpostista heidän tekemisiään.

Siinäpä ne tärkeät asiat,  jotka näkyvät selvästi tänään olemisessani.

Hyvää juhannusta ihmiset rakkaat ja kiitos kun olette täällä kanssani.

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Nykyään teen läksyt

Teen nykyään läksyjä. Peruskoulun aikaan en tehnyt. En osaa sanoa että teinkö oikeastaan koskaan, mutta en muista kertaakaan että olisin tehnyt peruskouluni aikana oikeasti tai tosissani läksyjä. Muka tein, tai sitten lahjoin jonkun muun tekemään. Olin laiska keskittymään mihinkään mikä liittyi peruskouluun ja liian levoton. Ja sitten uskottelin itselleni olevani tyhmä. En kuunnellut opetuksia, enkä tehnyt läksyjä.

Aloitin opiskelemisen vasta kun sain ensimmäisen lapseni, 17 vuotiaana. Piti opiskella kaikki mitä neuvolassa sanottiin. Ja mie opiskelin, luin kaikki neuvolasta saadut ohjeet. Ja sitten menin autokouluun. Oli pakko lukea ja oppia ja osata käytännössäkin ja heti. Esikoiseni oli silloin vauva ja jäi itkien aina hoitoon kun lähdin autokouluun, mie nuori äiti itkin sitten kanssa kun kävelin autokoululle ja päätin että nämä jutut pitää oppia heti, ei auta olle laiskana.Ja tyhmyyskin saa nyt loppua. Ja pääsin sitten heti eka teorian ja eka inssin läpi ja sain ajokortin.

Nykyään teen läksyjä paljon. Opiskelen aina asiasta mistä kirjoitan. Nyt kun kirjoitan eri tunteita niin haluan tietää ja oppia mitä muut ovat mieltä ja miten muut tuntevat ja miksi tms. Ja miksi mie tunnen näin yms. Ja sitten se tuleekin melkein heti itseeni käytännössä ja sitten alankin olemaan mieltäni ja aloitan kirjoittamisen.

Mutta tällä hetkellä teen läksyjä kirjasta :Taikavoima


Siinä on joka päivälle (yht. 28 pv) useampi tehtävä. Ja ensimmäinen tehtävä on joka päivälle sama: Pitää joka aamu kirjoittaa kymmenen asiaa mistä on kiitollinen ja syy miksi on kiitollinen. Ja se pitää tehdä heti kun on herännyt. Tänään on 16. päivä menossa ja aiheena on Terveyden taikavoima ja ihmeet.

Viime kesänä löysin sellaisen tehtäväkirjan itselleni kuin  Alitajuntasi voima ja tein sitä yhtä innoissani kuin tätäkin teen.





Elämänkoulun läksyjä. Ja suosittelen molempia ihmisille, jotka eivät usko näihin yhtään, mutta silti päättävät että uskovat ja tekevät siitä huolimatta näitä tosissaan vaikkeivat uskoisikaan. Mulle kävi niin että nämä molemmat teokset manipuloivat minut haltuunsa. Kummatkin nauratti ensin, että nämä ovat ihan näitä mun höpötyksiä ja nyt olen jo ihan koukussa tähän taikavoima teokseenkin ja on todella mielenkiintoista ja mukava herätä aamuisin tekemään läksyjä.

Ja uskon muuten ihmeisiin.

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Julkaistaan heinäkuussa 2013




Tässähän tämä sitten. Kolmas kirjani. Nisperon kustantama ja mielestäni tämä on parhain kolmesta kirjastani. Tyyli ja kieli on eriä kuin aikaisemmin, silti tästä tunnistaa heti minut kirjoittajaksi. Kolarin murre puuttuu, mutta kieli on edelleen puherunoa puhekielellä. Ja tässä on yksi tarina ja joka sivulla on myös yksittäinen puheruno, tarinaa särkemättä. Hinta on 25 euroa. Ennakkoon tilattuna 22 euroa.  Ole hyvä ja osta pois. Kirja julkaistaan heinäkuun alussa. Kirjan kuvan on tehnyt Raija Kristo.

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Julkinen päiväkirjani tänään

Koijusaaressa ollaan, äidin luona. Lauantaina tultiin tänne Juhon kanssa ja nyt on jo keskiviikko. Perjantaina Juho saa rakennusmestarin paperit eli perjantainahan pitäs olla sitten Oulussa.

Se on nyt kesäkuu. Ja vuorotteluvapaasuunnitelmissani oli että aloitan viimeistään kesäkuussa tunnekokoelman loppuun työstämisen. Tarkoittaa mulle että se tulee joskus oikeasti valmiiksi. Ja sitä että oikeasti teen sitä jotenkin tosissani taas. Joulukuussa 2013 olisi jonkunlainen vakavasti otettava versio valmis. Ajateltiin kustantajan kanssa että keväällä 2014 sen voisi jo julkaista. Eli nyt kesäkuussa 2013 on alettava oikeasti ja tosissaan sen kanssa tekemään töitä

Jos saisin työskentelyapurahaa ajalle tammikuu 2014 - kesäkuu 2014. Silloin se tulisi varmemmin valmiiksi kesäksi. Mutta katotaan nyt miten ja koska tulee. Ja mitä tapahtuu. Tämä on todella vaikea teos. Olen kirjoittanut sen vähintään viisi kertaa valmiiksi. Siis olen kuvitellut oikeasti niin että nyt se on riittävä ja toimiva teos. Olen käyttänyt hitto tähän teokseen ainakin neljä kesälomaani, ä l y t ö n t ä. Ja sitten on mennyt jonkun aikaa ja päädyn siihen että se on ihan kesken tai paskaa ja eikun uudestaan ja alusta työstämään tunteita. Jotain jättänyt olemaan ja jotain uutta lisää.

Nyt on varmaan oikeasti kymmenes kerta ku olen aloittanut sen uudestaan alusta.

Nyt se alkaa vuorostaan Kuolemasta. Nyt vasta tajusin sen tässä kirjoittaessani että aloitan tunnekokoelman kuolemalla. Että kuolema tulee ensin ja Suru.

Jotkut tuntemani kirjailijat eivät ruukaa paljastella näin mitä kirjoittavat, mutta ei sillä ole niin merkitystä enää mulle, koska vaihdan näköjään alkua useaan kertaan. Ja olen huomannut ettei mulla oikeastaan ole enää salaisuuksia. On mulla yksityisyyttä. On asioita joita en kerro, mutta ei nekään ole mitenkään salaisuuksia, ne ovat vain omiani. Eikä niitäkään ole paljoa.

En pidä omanani mitään mistä luulen olevan jollekin toisellekin apua tässä elämässä. Näköjään niin.

Tänään tarkistin toiseen otteeseen kolmannen teokseni (Kierre), oli tullut kirjan taittajalta. Vain yksi korjaus oli jäänyt tekemättä. Kolmannen kirjani kansia en ole vielä nähnyt. Ne kannet jännittävät kovasti. Ja saan ensimmäisen kerran kirjaani kovat kannet. Hitsi että se on mulle paljon se.

Ensi viikolla saan Mistä voimani -tekstini italiaksi käännettynä. Ja sitten teetän niistä monisteita, ensin laitan Marianne Lukkarisen maalaukset tekstien alle ja sitten vien painoon ne ja otan julisteet mukaan heinäkuussa Italiaan.

Italian residenssissä tulen työstämään tunnekokoelmaani. Olen työstänyt tätä tunnekokoelmaani ensimmäisen kerran Italiassa vuonna 2011, Kreikassa vuonna 2012, Ranskassa vuonna 2012 sekä 2013, Espanjassa vuonna 2013, Tallinnassa vuonna 2012, Norjassa vuonna 2009 sekä 2011, Ruotsissa vuonna 2011. Ja Suomessa aloittanut teoksen työstämistä ensimmäisen kerran joulukuussa 2007. Silloin aloitin sen tarinalla, jossa Ikävä tuli hahmona luokseni. Tekstiä on paljon. Käytännössä tulen taas hylkäämään puolet kokonaan. Ja puolet meinaan vielä saada lisää. Hylkään ne, jotka olen todistanut myöhemmin vakavemmiksi tai ihan toisiksi tai useammaksi tunteeksi.

Olen ankara tässä kokoelmassa itselleni.
Olen todella ankara tunteille.

Eilen kirjoitin myös pitkästä aikaa runomuotokuvan. Eräs nainen tilasi sähköpostin kautta runomuotokuvan lahjaksi äidilleen. Kirjoitin ja lähetin sen tulostettuna tilaajalle. Olen nyt huomannut että on  mukavempaa ja miellyttävämpää ja ammattitaitoisempaa tehdä runomuotokuva tilaustyönä valokuvasta kuin kymmenessä minuutissa siinä hetkessä. Katselen kuvaa päivittäin vähintään kolmen päivän ajan. Kirjoitan välillä käsin mitä näen kuvassa ja sitten kolmantena tai neljäntenä päivänä otan kuvan ja muistiinpanot tietokoneen vierelle ja alan työstämään runomuotokuvaa valmiiksi. Ja teen varmaan yhteensä yli kymmenen eri versiota ennen kuin olen siihen tyytyväinen ja tiedän että nyt runomuotokuva on mulle totta eli valmis. Ja siinäkin menee aikaa vähintään pari tuntia. Nykyään tiedän, että Aika on hyvästä.

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Tyttötaidetta (eli runo tyttönä olemisesta ja tyttöjen leikistä)


Oli vuosi 1979
ja olin yhdeksänvuotias
pieni tyttö

en tykännyt kammata hiuksia
enkä jaksanut olla kauniisti.

Ja minulla oli toive
jota toivoin joka ilta hartaasti
ja aamuisin pettyneenä   
olin vain yhdeksänvuotias
                                                    tyttö.

****    ****    ****    *****    *****
  
Leikitään  yhdessä

ollaan mies ja vaimo
eikä meillä olisi lapsia

oltaisiin aina sovussa
eikä me tapeltaisi.

Pussattaisiin vain ja oltaisiin silleen. 

Näin kun äiti toi juhlista miehen meille
ja ne tekivät sitä,
tiedän siis milleen.

Mene kontalleen ja tämä mies on täällä takana
ja ottaa sinusta kiinni ja..

Ei se noin mene.
Tiedän vaikken ole nähnytkään
noin tekevät koirat eikä ihmiset.

Meidän äiti ei ole koira.
Huudat vihaisena kasvot punaisena.

Eikä me enää koskaan leikitty
miestä ja vaimoa.