Nautimme tänään erinomaisesta päivästä kolmen saaren risteilyllä. Retki alkoi Kosin kaupungista ja ensin pysähdyimme Pserimoksella, rannassa olimme tunnin verran. Kävimme kirkolla ja todella kauniilla hautausmaalla. Sitten jatkoimme laivan kyydissä taas matkaa ja saimme herkullista ruokaa laivasta (souvlakia, tzatzikia, kreikkalaista salaattia ja leipää). Ruoan jälkeen pysähdyimme Kalymnoksen saarelle, sinne minne meidän oli tarkoitus tulla koko ajaksi alunperin. Olimme Pothian satamakaupungissa ja kävimme pesusieniverstaalla, nyt siis tiedän miten ne pesusienet tehdään ja mistä ne on kerätty.
Ja löysin saarelta pienen puodin, jota piti herttainen muori. Puodissa oli myytävänä mm. ristiäislahjoja, joita ostin kaksi, tyttäreni Hannan pojan ristiäisiin ja toisen tyttäreni Jutan tulevalle vauvalle ja lahjoilla jotka ostin on erityinen merkitys täällä Kreikassa.
Taas jatkoimme laivalla matkaa, kävimme ihailemassa delfiinejä, oli se huikea näky. Päivän lopuksi ankkuroimme pienelle lahdelle Platin ulkopuolelle ja hyppäsimme laivalta mereen uimaan, oikeastaan kellumaan erittäin suolaiseen meriveteen. Matka kesti yhteensä kahdeksan tuntia, enkä palanut.
Mietin matkalle lähtiessäni, että voisin näihin hiuksiin laittaa vaaleita raitoja, mutta en laittanut. Nyt huomaan ettei se haittaa, mun hiukset ovat täällä vaalentuneet ja niissä on todellakin vaaleita raitoja, ihmeellinen aurinko.
Ja Kreikka on erinomainen paikka minulle kirjoittajana siinä mielessä, että täällä ollessani saan keskeneräisistä teksteistäni valmista tekstiä. Miellyttävä yllätys itselleni. Laivamatkalla keksin pari uutta ideaa käsikirjoitukseeni. Tämä on muuten paljon helpompaa, tämä kirjoittaminen lapsille kuin aikuisille ja se tekee paljon, että kyseessä on käsikirjoitus joka on satua (tietenkin tämä on ihan täyttä totta silti itselleni).
SILLÄ EI OLE NIIN SUURTA MERKITYSTÄ OLENKO KIRJAILIJA, RUNOILIJA, KOULUNKÄYNNINOHJAAJA VAIKO MIKÄ? MUTTA MIELESTÄNI SILLÄ ON ITSELLENI SUUREMPI MERKITYS, ETTÄ VÄLITTÄISIN OLLA IHMISIKSI.
keskiviikko 16. heinäkuuta 2014
maanantai 14. heinäkuuta 2014
Tajunnanvirtaa I
Tänään kävimme Juhon kanssa tutustumassa paikalliseen oliiviöljypuristamoon.
Kierroksen jälkeen jatkoimme matkaamme viinitilalle.
Nyt tiedän herkkujeni valmistumisesta enemmän ja ymmärrän, miksi oliivit ovat ennemmin kalliita kuin halpoja. Mutta en ymmärrä sitä, miten hyvä viini taas voi olla niin halpaa täällä, aikaavievää työtä sekin.
Viinitilan jälkeen jatkoimme kulkuamme vuoristoon ja päädyimme pieneen vuoristokylään nimeltään Zia. Siellä seurasimme tavernassa paikallista naiskokkia, kun hän valmisti perinteistä moussakaa. Kuuntelin hyvin tarkasti, jotta osaisin edes jotenkin valmistaa sitä kotonani.
Reissumme jälkeen tulimme kaupan kautta (juotavaa) hotelliimme. Kävimme uimassa altaalla ja sitten aloin lukemaan kirjaa, joka minulla on tällä hetkellä kesken ja Juho alkoi valmistamaan keittiössämme ruokaa, broileripastaa ja salaattia. Tämän tajunnanvirtakirjoittamiseni jälkeen jatkan käsikirjoitukseni työstämistä.
Jonkun itselleen tärkeän kirjoittamisen kanssa täytyy antaa itselleen ajat, niin kuin töihin mennään työajoilla, niin minun täytyy antaa itselleni myös kirjoittamisajat, olla töissä ja kirjoittaa menemään. Miksikö? Muuten se kirjoittaminen menee V A I N ajattelemiseksi. Mietin vain, mitä sadussani tapahtuu ja miten siinä edetään ja kirjoittaminen jää tekemättä. Siispä kirjoitan tätä blogia ensin ja siitä siirryn sitten satukirjani työstämiseen.
Ohjaan itse luovan kirjoittamisen kurssillani, että pitää ensin suostua kirjoittamaan huonoa tekstiä eli paskaa ja sitä kautta on mahdollisuus päästä tuottavaan kirjoittamiseen.
lauantai 12. heinäkuuta 2014
Jännitti kyllä
-
Ennen kuin lähden Kreikkaan niin lähetän sulle
jotain viisi sivua keskeneräistä tarinaani.
-
Hyvä.
Ja sitten on seuraava aamu ja olen lentokentällä Helsingissä. Otan
tietokoneen, muistitikun ja sieltä haen keskeneräisen käsikirjoitukseni. Katson
käsikirjoitusta ja pysähdyn sivulle 35, korjailen sitä sivulle 45 asti.
-
Voitko oikolukea tuon kymmenen sivua, lähetän sen
kohta kuvittajalle.
-
Eikö meidän pitäisi mennä tuonne lähtöselvitykseen?
-
Ei tässä ole kiirettä, voitko oikolukea sen ensin ku
lupasin sen kuvittajalle.
- Tehty
- Tehty
-
Mitä?
-
Tää oli valmis ja hyvä.
-
Eikä muka ollut sellaisia sanoja, joita ei muut
ymmärrä ku mie? Tai joku kielioppijuttu väärin?
-
Ei ollut, tää on hyvä.
Ja sitten lähetin sen kuvittajalleni, vaikka mua jännitti ihan hulluna mitä
hän on mieltä? Vieläköhän kuvittajani haluaa kuvittaa sen. Olen kertonut hänelle koko sadun, mitä siinä
tapahtuu ja mitä siinä tehdään jne. Mutta hän ei ole vielä nähnyt miten olen sen
kirjoittanut. Ja koko ajan kun mietin satuani, näen mielessäni kuvittajani piirokset siinä.
-------
Illalla Kreikassa, olen jo nukahtamaisillaan, kuulen että
puhelimeen tuli viesti, mutta olen todella väsynyt, enkä jaksa lukea viestiä vaan nukahdan. Aamulla luen
viestin. Se oli kuvittajaltani. Hän on tykännyt, kuvittaja on ollut onnellinen, että olen
valinnut hänet satukirjani kuvittajaksi. Olen onnellinen ja menen heti aamusta koneelle ja työstän seuraavat kymmenen sivua valmiiksi.
Huh, kylläpä minua jännnitti ja tästä on hyvä taas jatkaa. Kiitos.
Äkkilähdöllä kirjailijamatkalle
Varattiin äkkilähtö. Otettiin se halvin. Määrittelemätön
majoitus ja kaksi viikkoa Kosille, matkat ja yöpymiset yhteensä 500 euroa.
Ajattelin, etten muuta
toivo kuin kirjoituspöytää, jossa voisi kirjoitella ja että olisi meri lähellä.
Ja mitä saimmekaan määrittelemättömällä majoituksella: Huoneiston, jossa on
kaikki uutta ja hienoa, on tyylikäs kirjoituspöytä ja todella käytännöllinen,
tässä on hyvä kirjoitella keskeneräistä teosta, joka on tarkoitettu luettavaksi
lapsille. Ensimmäistä satua siis täällä työstän. Ja on meri, ihan tuossa nurkan takana,
oikeastaan asumme meren rannalla. Ja on
uima-allas, ilmastointi kahdessa eri huoneessa, on kylpyhuonetta, oma keittiö
astioineen jne. Tässä huoneistossa on kaikki mitä tarvitsemme ja enemmänkin.
Kyllä Elämä antaa, kunhan vain siihen luottaa ja uskoo
tosissaan, niin mie ajattelen
.
Ennen lähtöämme aikaisempana päivänä ajattelin, että kaikki säästörahat ovat nyt
menneet, katsoin säästötiliä, siellä oli enää 27 euroa. Mietin, että nyt täytyy
miettiä kuinka paljon syö ja juo, kun käyttörahoilla eletään lomallakin, ei siis
säästörahoilla. Minun luottokorttini oli
kadonnut, hain sitä päivän ja illankin. Tuli tietenkin hätä, että onko
luottotililläni rahat vielä tallessa, koska kortti on hukassa. Tarkistin siis
kaikki tilit, oli luottotilillä rahat, mutta kuoletin kortin, koska kortti oli
hukassa ja vilkaisin samalla säästötilille. Siellä oli 327 euroa. Mitä hittoa?
Ei siellä pitänyt olla ku 27 euroa. Tarkistin tilin, mistä ne rahat ovat
tulleet? Ja odotin vielä aamuun, ennen kuin uskalsin siirtää säätötilillä
olevat rahat käyttötilille, oli ne siellä edelleen ja näytti ne olevan minun. Jotain oli
sattunut pari päivää sitten kun siellä oli vain 27 euroa jäljellä. En tiedä
mitä, ehkäpä minun oma laskuvirhe. Jos niin, niin olipa mukava virhe. En
olisikaan tarvinnut luottotililtäni kuin tuon 300 euroa.
Uskon myös, että
kaikella on tarkoitus, kaikilla vastoinkäymisilläkin on joku hyvä tarkoitus ja
tällä, että kortti oli hukassa, oli se, etten olisikaan sitä tarvinnut. Ilman sen
hukkaan menemistä, en olisi enää tarkistanut, että mulla on jo se 300 euroa
ilman mitään luottokortteja.
Tänään olen jo muokannut keskeneräistä käsikirjoitustani valmiimmaksi,
nyt uimaan ja ajateltiin löytää se Kosin keskustakin tänään.
Ja minä kiitän,
luotan ja uskon tähän hetkeen.
luotan ja uskon tähän hetkeen.
keskiviikko 2. heinäkuuta 2014
Se on sydämestä kiinni.
Siitä tulee huono omatunto / jos on liian kauan tilassa / missä sydän / ei haluaisi olla.
Ja kun ei sydäntään kuuntele / kaikki / koko oleminen / menee ihan itsestään / rumaksi.
- KjH-
Ja kun ei sydäntään kuuntele / kaikki / koko oleminen / menee ihan itsestään / rumaksi.
- KjH-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)