Varattiin äkkilähtö. Otettiin se halvin. Määrittelemätön
majoitus ja kaksi viikkoa Kosille, matkat ja yöpymiset yhteensä 500 euroa.
Ajattelin, etten muuta
toivo kuin kirjoituspöytää, jossa voisi kirjoitella ja että olisi meri lähellä.
Ja mitä saimmekaan määrittelemättömällä majoituksella: Huoneiston, jossa on
kaikki uutta ja hienoa, on tyylikäs kirjoituspöytä ja todella käytännöllinen,
tässä on hyvä kirjoitella keskeneräistä teosta, joka on tarkoitettu luettavaksi
lapsille. Ensimmäistä satua siis täällä työstän. Ja on meri, ihan tuossa nurkan takana,
oikeastaan asumme meren rannalla. Ja on
uima-allas, ilmastointi kahdessa eri huoneessa, on kylpyhuonetta, oma keittiö
astioineen jne. Tässä huoneistossa on kaikki mitä tarvitsemme ja enemmänkin.
Kyllä Elämä antaa, kunhan vain siihen luottaa ja uskoo
tosissaan, niin mie ajattelen
.
Ennen lähtöämme aikaisempana päivänä ajattelin, että kaikki säästörahat ovat nyt
menneet, katsoin säästötiliä, siellä oli enää 27 euroa. Mietin, että nyt täytyy
miettiä kuinka paljon syö ja juo, kun käyttörahoilla eletään lomallakin, ei siis
säästörahoilla. Minun luottokorttini oli
kadonnut, hain sitä päivän ja illankin. Tuli tietenkin hätä, että onko
luottotililläni rahat vielä tallessa, koska kortti on hukassa. Tarkistin siis
kaikki tilit, oli luottotilillä rahat, mutta kuoletin kortin, koska kortti oli
hukassa ja vilkaisin samalla säästötilille. Siellä oli 327 euroa. Mitä hittoa?
Ei siellä pitänyt olla ku 27 euroa. Tarkistin tilin, mistä ne rahat ovat
tulleet? Ja odotin vielä aamuun, ennen kuin uskalsin siirtää säätötilillä
olevat rahat käyttötilille, oli ne siellä edelleen ja näytti ne olevan minun. Jotain oli
sattunut pari päivää sitten kun siellä oli vain 27 euroa jäljellä. En tiedä
mitä, ehkäpä minun oma laskuvirhe. Jos niin, niin olipa mukava virhe. En
olisikaan tarvinnut luottotililtäni kuin tuon 300 euroa.
Uskon myös, että
kaikella on tarkoitus, kaikilla vastoinkäymisilläkin on joku hyvä tarkoitus ja
tällä, että kortti oli hukassa, oli se, etten olisikaan sitä tarvinnut. Ilman sen
hukkaan menemistä, en olisi enää tarkistanut, että mulla on jo se 300 euroa
ilman mitään luottokortteja.
Tänään olen jo muokannut keskeneräistä käsikirjoitustani valmiimmaksi,
nyt uimaan ja ajateltiin löytää se Kosin keskustakin tänään.
Ja minä kiitän,
luotan ja uskon tähän hetkeen.
luotan ja uskon tähän hetkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti