Aloittaminen
Nyt on
joulukuun viimeinen päivä ja vuosi 2012. Tulin juuri töistä. Olen vielä tämän
viikon Ammattiopisto Luovilla töissä. Sitten jään vuorotteluvapaalle.
Vuorotteluvapaakorvauksen saaminen ei ole vielä selvä, mutta se jää sitten
nähtäväksi miten sitä saa, ja koska sitä saa. Ja saanko sitä oikeasti. Luotan,
että saan kyllä.
Vuorotteluvapaasijaiseni
allekirjoittaa työsopimuksensa vasta sinä päivänä kun olen itse jäänyt jo pois päätyöstäni eli korvausasia selviää varmaksi vasta
ajalla kun olen jo poissa päätyöstäni. Mutta siksihän sitä on keksitty ja
hyväksytty sana ja teko nimeltään Luottamus. On tämä tietenkin vaikeaa, vaikeaa
luottaa toisiin ihmisiin näin paljon, että jää vain pois ja jää odottelemaan
sitten että joku päivä tulisi jonkun verran rahaa tililleni.
Mie uskon aina alkuihin. Aina.
Uskon siihen, että se miten asiat aloittaa ja on alussa, sitä ne on koko ajan
perusasiana. Vaikka asiat muuttuisivat välillä tai kokoajan, niin alku kertoo
aina minulle miten asiat ovat oikeasti. Ja tämä alkuhan on hyvä, hitto mun
PITÄÄ, on PAKKO luottaa toisiin ihmisiin. Naurattaa. Nauran itseäni paljon.
Olen säästänyt miesystäväni
kanssa lainanlyhennysrahat, koko vuoden lainanmaksurahat. Jos rahat loppuu, niin
ainakin sieltä menee lainanlyhennykseen maksut,
eikä mene talo alta. Ja olen säästänyt vuodelle 2013 rahaa, niin että
saan joka kuukausi ruokarahaa säästötililtäni ainakin sen 350 euroa. Ja
matkarahojakin olen säästellyt kolmannelle tililleni, jotta pääsisi vuoden
aikana matkustelemaan. Luotan että saan sitä vuorottelukorvaustakin, ja
jos en, niin sitten keksin jotain muuta. Olen sitten kuukaudesta kaksi viikkoa
töissä, joko kirjoittelen ahkerasti runomuotokuvia ja pidän runomuotokuvapajoja
tai sitten hakeudun vakituiseksi sijaiseksi päiväkoteihin ja kouluille ja olen
pari viikkoa töissä ja pari viikkoa kirjoittelen sitten keskeneräistä
kokoelmaani valmiiksi. Sijaisilla on kuulemma töitä, kouluilla ja
päiväkodeilla.
Tarkoitukseni olisi kyllä olla
tammikuun seitsemännestä päivästä joulukuun viimeiseen päivään asti vapaa
runoilija, muusta työstä poissa kokonaan. Ihmettelen kyllä itsekin, että miten
mie nyt näin yllättäen jään vapaaksi runoilijaksi. Miesystävä on työtön. Ja mie
olen meän perheessä se joka ainakin tienaa ja maksaa ruoat ja laskut. Niin nyt sitten allekirjoitin kustannussopimuksen
Nisperon kanssa ja lupaan siinä teoksen valmiina 30.4. mennessä. Ja jään sitä
sitten kirjoittelemaan. Ja olen ihan varma, että miesystävänikin saa kohta taas
jostain töitä (hullua varmuutta, tietämättömyyttä) ja jos ei saa niin silti,
Luotan. Hitto mikä luottamus mulla on elämään ja olemiseen. Eilen mietin että
mun täytyy olla jotenkin hullu.
Silti tämä lähteminen täältä
Luovilta on hieman vaikeaa, ei siis muuten kuin käytännössä niin. Perjantaina
minulla olisi loppunut työt neljältä, olin kahdeksaan asti töissä. Ja tunnit
etenivät tosi nopeasti. Minuutti oli tunti. Eka kerran eläessäni tunsin niin.
Ja tänään kun lähdin työpaikalleni, oli se hankalaa. Olin 50 minuuttia myöhässä
aikataulustani. Mutta nyt kaikki muut ovatkin lomilla, olen yksin asukastuvalla
töissä. Voin tulla tunnin myöhemmin ja lähteä tunnin myöhemmin tms.
Ja viikon päästä olen jo Vapaa
runoilija. Vapaa runoilijaksi. Vapaa runoilijana.
Hassua, olen työnarkomaani. Olen vuoden
aikana tehnyt tämän päätyöni lisäksi kahta muutakin työtä: Pitänyt
kirjoittajakursseja, kirjoittanut eri paikoissa paljon runomuotokuvia ja kirjoittanut runoja (joko tauluihin tai
tulevaan teokseen). Olen siis ollut viikot ja viikonloppujakin töissä. Ja nyt
olen päättänyt jättää kaikki muut työt ja olla vuoden ajan vain vapaa
runoilija. Mutta olen tässä samalla enemmän kuin aikoihin myös äiti pojalleni.
Olen paikalla edes joskus, iltaisin. Ja pojallani on, edes joskus kun tulee
koulusta valmista ja lämmintä ruokaa. Olen enemmän läsnä pojalleni. Olen
nyt ollut neljättä vuotta arki-illat (klo 15-23) asuntolassa töissä. Eli en
ole nähnyt paljon arkisin poikaani. Ammatinvalintakysymys, tiedän. Mutta nyt
näen, ainakin silloin kun olen Limingassa. Meinaanhan mie matkustellakin, joka
kuukausi jossakin. Eli kyllä sitä rahaa on jostain saatava, tiedän.
Mitä tähän
Vapaa runoilija –kauteeni kuuluu, jos kaikki menee niin kuin kuvittelen sen
menevän?
1)
Kirjoitan,
korjailen tai muokkailen joka arkipäivä vähintään 3 tuntia keskeneräistä
teostani, jonka työnimi tällä hetkellä on Varjot
liikkuvat jatkuvasti.
2)
Kirjoitan
uutta Vapaa runoilija –blogiani.
3)
Luen.
4)
Kirjoitan
säännöllisesti Muutoksia-kalenteriini ja päiväkirjaan (tajunnanvirtaa paljon).
5)
Ja suostun
kirjoittamaan päivittäin paskaa, jotta se Helmi pystyy syntymään, se syntyy
aina ja vain huonon kirjoittamisen myötä
tai jälkeen, olen huomannut niin.
6)
Käväisen
joka kuukausi jossain.
7)
Olen
kerännyt kaikki päiväkirjat yhteen. Meinaan käydä vuoden aikana ne kaikki läpi
ja katsotaan, tuleeko niistä millaisia runoja esiin.
8)
Heinäkuussa
aloitan toisen teokseni työstämisen loppuun (tämä on se tunnekokoelmani, joka
ei meinaa millään tulla valmiiksi, se aina vain muuttuu, eikä se meinaa olla
mun kanssa samaa mieltä mistään) ja ajattelisin, että viimeistään joulukuussa
siitä olisi ensimmäinen versio valmiina.
9)
Pääosin
kirjoittamista ja lukemista. Ja ajatteleminen, se on minulle suurinta
kirjoittamista se. Ja matkustaminen, se on minulle myös kirjoittamista. Se on
joskus se tärkein, eli minun kynäni. Matkustaminen.
10)
Aikaa
itselleni, perheelleni, sukulaisilleni ja ystävilleni.
Tänään on siis uudenvuoden aatto.
Huomenna jo vuosi 2013. Niin se vain taas alkaa uusi vuosi ja olen ihan
vauhdissa, sellainen olo, että jännittää kovasti. Niin kuin olisi saamassa
jonkun lahjan, palkinnon. Ja tiiän, että se on minussa itsessäni itselleni. Ja
odotan sitä kovasti. Ja se saa minut hymyilemään, nauramaan ja ennen kaikkea
muuta Luottamaan. Tämä vuosi 2013, se tulee olemaan rikas, rakas ja hyvä vuosi.
Niin luulen ja tosissani uskon. Ja toivon sitä meille kaikille.
Kaisa 31.12.2012