maanantai 31. joulukuuta 2012

Aloittaminen



Aloittaminen


Nyt on joulukuun viimeinen päivä ja vuosi 2012. Tulin juuri töistä. Olen vielä tämän viikon Ammattiopisto Luovilla töissä. Sitten jään vuorotteluvapaalle. Vuorotteluvapaakorvauksen saaminen ei ole vielä selvä, mutta se jää sitten nähtäväksi miten sitä saa, ja koska sitä saa. Ja saanko sitä oikeasti. Luotan, että saan kyllä.

Vuorotteluvapaasijaiseni allekirjoittaa työsopimuksensa vasta sinä päivänä kun olen itse jäänyt jo pois päätyöstäni  eli korvausasia selviää varmaksi vasta ajalla kun olen jo poissa päätyöstäni. Mutta siksihän sitä on keksitty ja hyväksytty sana ja teko nimeltään Luottamus. On tämä tietenkin vaikeaa, vaikeaa luottaa toisiin ihmisiin näin paljon, että jää vain pois ja jää odottelemaan sitten että joku päivä tulisi jonkun verran rahaa tililleni. 

Mie uskon aina alkuihin. Aina. Uskon siihen, että se miten asiat aloittaa ja on alussa, sitä ne on koko ajan perusasiana. Vaikka asiat muuttuisivat välillä tai kokoajan, niin alku kertoo aina minulle miten asiat ovat oikeasti. Ja tämä alkuhan on hyvä, hitto mun PITÄÄ, on PAKKO luottaa toisiin ihmisiin. Naurattaa. Nauran itseäni paljon. 

Olen säästänyt miesystäväni kanssa lainanlyhennysrahat, koko vuoden lainanmaksurahat. Jos rahat loppuu, niin ainakin sieltä menee lainanlyhennykseen maksut,  eikä mene talo alta. Ja olen säästänyt vuodelle 2013 rahaa, niin että saan joka kuukausi ruokarahaa säästötililtäni ainakin sen 350 euroa. Ja matkarahojakin olen säästellyt kolmannelle tililleni, jotta pääsisi vuoden aikana matkustelemaan. Luotan että saan sitä vuorottelukorvaustakin, ja jos en, niin sitten keksin jotain muuta. Olen sitten kuukaudesta kaksi viikkoa töissä, joko kirjoittelen ahkerasti runomuotokuvia ja pidän runomuotokuvapajoja tai sitten hakeudun vakituiseksi sijaiseksi päiväkoteihin ja kouluille ja olen pari viikkoa töissä ja pari viikkoa kirjoittelen sitten keskeneräistä kokoelmaani valmiiksi. Sijaisilla on kuulemma töitä, kouluilla ja päiväkodeilla.

Tarkoitukseni olisi kyllä olla tammikuun seitsemännestä päivästä joulukuun viimeiseen päivään asti vapaa runoilija, muusta työstä poissa kokonaan. Ihmettelen kyllä itsekin, että miten mie nyt näin yllättäen jään vapaaksi runoilijaksi. Miesystävä on työtön. Ja mie olen meän perheessä se joka ainakin tienaa ja maksaa ruoat ja laskut.  Niin nyt sitten allekirjoitin kustannussopimuksen Nisperon kanssa ja lupaan siinä teoksen valmiina 30.4. mennessä. Ja jään sitä sitten kirjoittelemaan. Ja olen ihan varma, että miesystävänikin saa kohta taas jostain töitä (hullua varmuutta, tietämättömyyttä) ja jos ei saa niin silti, Luotan. Hitto mikä luottamus mulla on elämään ja olemiseen. Eilen mietin että mun täytyy olla jotenkin hullu. 

Silti tämä lähteminen täältä Luovilta on hieman vaikeaa, ei siis muuten kuin käytännössä niin. Perjantaina minulla olisi loppunut työt neljältä, olin kahdeksaan asti töissä. Ja tunnit etenivät tosi nopeasti. Minuutti oli tunti. Eka kerran eläessäni tunsin niin. Ja tänään kun lähdin työpaikalleni, oli se hankalaa. Olin 50 minuuttia myöhässä aikataulustani. Mutta nyt kaikki muut ovatkin lomilla, olen yksin asukastuvalla töissä. Voin tulla tunnin myöhemmin ja lähteä tunnin myöhemmin tms.

Ja viikon päästä olen jo Vapaa runoilija. Vapaa runoilijaksi. Vapaa runoilijana.
Hassua, olen työnarkomaani. Olen vuoden aikana tehnyt tämän päätyöni lisäksi kahta muutakin työtä: Pitänyt kirjoittajakursseja, kirjoittanut  eri paikoissa paljon runomuotokuvia  ja kirjoittanut runoja (joko tauluihin tai tulevaan teokseen). Olen siis ollut viikot ja viikonloppujakin töissä. Ja nyt olen päättänyt jättää kaikki muut työt ja olla vuoden ajan vain vapaa runoilija. Mutta olen tässä samalla enemmän kuin aikoihin myös äiti pojalleni. Olen paikalla edes joskus, iltaisin. Ja pojallani on, edes joskus kun tulee koulusta valmista ja lämmintä ruokaa. Olen enemmän läsnä pojalleni. Olen nyt ollut neljättä vuotta arki-illat (klo 15-23) asuntolassa töissä. Eli en ole nähnyt paljon arkisin poikaani. Ammatinvalintakysymys, tiedän. Mutta nyt näen, ainakin silloin kun olen Limingassa. Meinaanhan mie matkustellakin, joka kuukausi jossakin. Eli kyllä sitä rahaa on jostain saatava, tiedän.

Mitä tähän Vapaa runoilija –kauteeni kuuluu, jos kaikki menee niin kuin kuvittelen sen menevän?
1)     Kirjoitan, korjailen tai muokkailen joka arkipäivä vähintään 3 tuntia keskeneräistä teostani, jonka työnimi tällä hetkellä on Varjot liikkuvat jatkuvasti.
2)       Kirjoitan uutta Vapaa runoilija –blogiani.
3)       Luen.
4)       Kirjoitan säännöllisesti Muutoksia-kalenteriini ja päiväkirjaan (tajunnanvirtaa paljon).
5)       Ja suostun kirjoittamaan päivittäin paskaa, jotta se Helmi pystyy syntymään, se syntyy aina ja vain huonon kirjoittamisen myötä tai jälkeen, olen huomannut niin.
6)       Käväisen joka kuukausi jossain.
7)       Olen kerännyt kaikki päiväkirjat yhteen. Meinaan käydä vuoden aikana ne kaikki läpi ja katsotaan, tuleeko niistä millaisia runoja esiin.
8)      Heinäkuussa aloitan toisen teokseni työstämisen loppuun (tämä on se tunnekokoelmani, joka ei meinaa millään tulla valmiiksi, se aina vain muuttuu, eikä se meinaa olla mun kanssa samaa mieltä mistään) ja ajattelisin, että viimeistään joulukuussa siitä olisi ensimmäinen versio valmiina.
9)       Pääosin kirjoittamista ja lukemista. Ja ajatteleminen, se on minulle suurinta kirjoittamista se. Ja matkustaminen, se on minulle myös kirjoittamista. Se on joskus se tärkein, eli minun kynäni. Matkustaminen.
10)   Aikaa itselleni, perheelleni, sukulaisilleni ja ystävilleni.

Tänään on siis uudenvuoden aatto. Huomenna jo vuosi 2013. Niin se vain taas alkaa uusi vuosi ja olen ihan vauhdissa, sellainen olo, että jännittää kovasti. Niin kuin olisi saamassa jonkun lahjan, palkinnon. Ja tiiän, että se on minussa itsessäni itselleni. Ja odotan sitä kovasti. Ja se saa minut hymyilemään, nauramaan ja ennen kaikkea muuta Luottamaan. Tämä vuosi 2013, se tulee olemaan rikas, rakas ja hyvä vuosi. Niin luulen ja tosissani uskon. Ja toivon sitä meille kaikille.


Kaisa 31.12.2012