Tänään kävimme Juhon kanssa tutustumassa paikalliseen oliiviöljypuristamoon.
Kierroksen jälkeen jatkoimme matkaamme viinitilalle.
Nyt tiedän herkkujeni valmistumisesta enemmän ja ymmärrän, miksi oliivit ovat ennemmin kalliita kuin halpoja. Mutta en ymmärrä sitä, miten hyvä viini taas voi olla niin halpaa täällä, aikaavievää työtä sekin.
Viinitilan jälkeen jatkoimme kulkuamme vuoristoon ja päädyimme pieneen vuoristokylään nimeltään Zia. Siellä seurasimme tavernassa paikallista naiskokkia, kun hän valmisti perinteistä moussakaa. Kuuntelin hyvin tarkasti, jotta osaisin edes jotenkin valmistaa sitä kotonani.
Reissumme jälkeen tulimme kaupan kautta (juotavaa) hotelliimme. Kävimme uimassa altaalla ja sitten aloin lukemaan kirjaa, joka minulla on tällä hetkellä kesken ja Juho alkoi valmistamaan keittiössämme ruokaa, broileripastaa ja salaattia. Tämän tajunnanvirtakirjoittamiseni jälkeen jatkan käsikirjoitukseni työstämistä.
Jonkun itselleen tärkeän kirjoittamisen kanssa täytyy antaa itselleen ajat, niin kuin töihin mennään työajoilla, niin minun täytyy antaa itselleni myös kirjoittamisajat, olla töissä ja kirjoittaa menemään. Miksikö? Muuten se kirjoittaminen menee V A I N ajattelemiseksi. Mietin vain, mitä sadussani tapahtuu ja miten siinä edetään ja kirjoittaminen jää tekemättä. Siispä kirjoitan tätä blogia ensin ja siitä siirryn sitten satukirjani työstämiseen.
Ohjaan itse luovan kirjoittamisen kurssillani, että pitää ensin suostua kirjoittamaan huonoa tekstiä eli paskaa ja sitä kautta on mahdollisuus päästä tuottavaan kirjoittamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti