sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Aika

Minusta on alkanut tuntumaan että tärkein juttu täällä elämässäni on aika. Aika on se juttu joka pitää ymmärtää. Ei riitä että se tunnetaan tai järjellä tiedetään, se täytyy ymmärtää todella tärkeäksi.

Muistan kun joskus 90-luvulla juoksin sen edelle, oikeasti kuvittelin juoksevani ajan edellä. Mutta silloinhan käy tietenkin huonosti. Mulle niin että aloin saamaan kaikenmaailman halvausmigreeni -kohtauksia. Enkä suostunut kuuntelemaan kehoani tai omaa sydäntä tei ees järkeäni. Enkä ketään toista ihmistäkään. Vaikka kehoni yritti näyttää mulle koko ajan, että hei nyt pysähdy. Jossain välissä mulla murtui käsi ja meni viikko murtui toinen käsi ja meni kuukausi murtui jalka. Ja sitten vasta alkoi tulemaan ne halvausjutut, mutta silti, mie vain jatkoin juoksemista niin kauan etten enää päässyt eteen päin.

Opin sitten pikku hiljaa olemaan nöyrä, pysähtymään, olemaan läsnä. Nöyrä ajalle (sitä miten sen opin ei nyt tähän väliin).

Opin kuuntelemaan itseäni, näkemään sydämeni. Ja aikani luulin että sekin riittää, mutta ei, tänään tiedän jo että se onkin tämä että on ajan kanssa sinut. Yhtä.Ensin nöyrä ja sitä kautta yhtä. Ei edellä eikä takana vaan juuri siinä hetkessä, ajassa läsnä.

Ja mulla ei ole mihinkään kiirettä, eikä minkään asian kanssa hoppua enää, sillä aika on se koko juttu.  Ja mitä meillä on niin kauan kun me täällä eletään, se mitä meillä on täällä ollessamme, on vain ja ainostaan aikaa, näin mie luulen.

2 kommenttia: