keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Haen tunnetta

Seuraavaa tunnetta eli kokoelmaani varten tutkin tällaistä ilmiötä  --> On ihminen joka on heti aivan ihana. Sellainen vieras, joka on heti tuttu. Ja pääsee heti lähelle. Tosi mukava ja tulee niinku ihan lähelle. Melkein iholle asti. On ystävällinen. Auttaa ja on tukena vierellä ja on sitä heti ja hetkessä.

Ja sitten ihan ykskaks sitä huomaa että jotain on muuttunut,  ja he mitätöivät tekemisiäsi koko ajan. Yrittävät kovasti saada sen jota ihailivat aikaisemmin huonoon valoon, puhuvat paskaa yhtä äkkiä ihmisestä joka aikaisemmin oli mitä loistavin ihminen.

Ja sitten ne siirtyvät toiseen kohteeseen ja sama homma jatkuu alkuineen ja loppuineen ja taas siirtyvät toiseen ja sama tyyli jatkuu.Eikä mikään suhde kestä pitkään eikä läpi elämän.Ei mikään mikä on perheen ulkopuolella. Mutta se joka pääsee perheeseen sisälle, se on siellä ja pysyy.

Ja siihen kuuluu myös se, että se jolle oltiin ihania ja jota kehuttiin aikaisemmin niin sen sanomisia moititaan  yleisesti sekä seläntakana kuiskaten jossain piilossa.  Ne ovat tosi vittuuntuneita siihen jota aikaisemmin kehuivat kovasti. Jonka seuraan niinkuin väkisin alussa hakeutuivat. He vittuuntuvat jokaiseen, joka on ulkopuolella perhettä.

Tutkin ihan tosissani nyt tätä ilmiötä. Ja yritän löytää tähän tunteen.
Mikäs siinä oikein on?  Mitä siinä tapahtuu joka kerta. Joku sanoi mulle että se on se ihmiskaäyttäjä se. Joku sanoo että se on se kateus se.

Olen nyt ihmetellyt tällaista ihmistä kauempaa ja välillä ihan vierestäkin lähtemättä mitenkään siihen itse mukaan. Onko se kateus joka sen tekee vaiko katkeruus?

Kaikkea se ihminen lähteekin tutkimaan. Haen siis tunnetta. En diagnoosia. Tällä tiellä siis nyt ja se tarkoittaa käytännössä sitä, että kun tätä tutkin tämä tulee mulle vastaan niin kauan että olen tutkimukseni tutkinut. Niin se vain menee.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti