Materan taiteilijaresidenssissä sisällä

Tämä on sellainen teksti, jonka kirjoitin Oulun läänin taidetoiminkunnan taiteilijaresidenssiblogia varten, mutta tunnussanat eivät toimineet, joten pistin tämän tänne.

Olemme nyt kuudetta päivää Materan taiteilijaresidenssissä, joka sijaitsee Etelä-Italiassa historiallisessa Sassi di Materan kaupunginosassa, joka on Unescon maailmanperintökohde. 

Olemme täällä yhteensä kolme viikkoa ja tuntuu, että olisimme olleet täällä jo kuusi viikkoa eikä vain kuusi päivää. Aika on ihan eriä, unenomaista. 

En yhtään ihmettelisi, että heräisin kohta Helsingin lentokentältä ja tämä kaikki olisikin ollut vain unta. 

Residenssirakennus on kaiverrettu huokoiseen kiveen ja rakennus on todella iso.   

Tästä rakennuksesta tulee mieleen Disney-elokuvat (piirretyt).

Kun residenssirakennukseen tullaan, 

 ensiksi portista kuljetaan pienelle sisäpihalle, josta pääovi vie eteishalliin.

Hallin vasemmalla sivulla on kallioon kaiverrettu WC- ja pesutila, jonka katossa voi nähdä fossiileja ja katolla kasvavien heinien ja kasvien seittimäisiä juuristoja. 

 Hallin oikealla seinällä on ovi ”kappeliin”, matalahkoon luolamaiseen tilaan, jonka seinällä on krusifiksi ja pieni alttari. 

Kappelista pääsee yhteen työhuoneeseen ja kellariin johtavaan pieneen aulaan, josta on ovet toiseen makuuhuoneeseen ja tässä makuhuoneessa on vaikea nukkua. 

Ja kun nukkuu, on vaikea herätä. Ja siellä kun piirtää, maalaa tai kirjoittaa, tulee ihan erilaista jälkeä mitä aikaisemmin on tehnyt.  Ajattelin tänään mennä kirjoittamaan sinne tunteen, jonka nimi on viha.

Pikkuaulasta pääsee kellariin kierreportaita, 

jotka päättyvät tasanteeseen. Tasanteelta nousee portaat pieneen matalaan holviin, jonka perällä on yksi ikkuna, siellä on hyvä kirjoittaa tajunnanvirtaa.

Toiset portaat laskeutuvat varsinaiseen kellariin, jossa on työhuone. Ja tämä on koko rakennuksessa sellainen paikka, missä pystyy työskentelemään hyvin ja ahkerasti, siellä on vilpoisaa ja siellä jaksaa olla.

Työhuoneen vieressä on pitkä holvimainen sali, kirkko eli konferenssisali. Sen vieressä on vielä yksi tyhjä rakentamaton huone, jonka vieressä on rakennuksen neljäs WC ja nurkassa aukko, joka laskeutuu pimeään kuiluun. 

Ja siis kun tultiin ulkoa niin, eteissalista suoraan eteenpäin on olohuoneen tapainen holvi, jonka perällä on toinen työhuonenurkkaus. Ikkunasta näkyy jokilaakso ja kallioluolia.

Siinä kirjoitan päiväkirjani, blogikirjoitukseni, sähköpostini tai käyn Facebookissa.

Työtilan perältä laskeutuu portaat toiseen makuuhuoneeseen, joka on kuin kirkko.

Makuuhuoneessa on oma WC.  Tässä makuuhuoneessa nukun miesystäväni kanssa.Ja olen ihan ihmeissäni, miten tässä kuumuudessa voi nukkua. Nukun täällä hyvin ja todella sikeästi. Ja outoa on se, että en muista aamulla unia mitä olen nähnyt.

Olen aina nähnyt ja muistanut uneni. Olen aina kertonut ihmisille uneni. Kun olin kymmenen vuotias ja meillä asui viikonloppuisin sellainen Tanja-tyttö, josta pidin huolta, kerroin hänelle joka aamu uneni. 

Ja nykyään kirjoitan uneni ylös jonnekin ja opin unistani paljon. Uskon uneni hyvin.

Täällä kun herään, muistan heti että unissani taas tapahtui ja paljon ja ne liittyvät tähän rakennukseen tai Italiassa olemiseeni ja sitten alan miettimään, enkä muista mitään. En mitään. 

Tämä on elämäni ensimmäiset kuusi vuorokautta, kun en muista unistani, en mitään. 

Niin ja olohuoneesta noustaan portaat vasemmalle keittiöön, jonka perällä on kodinhoitohuone ja WC.

 Ja tämän jutun kirjoitin muuten keittiössä.

Ja huomenna kirjoitan teille millaista on Materan taiteilijaresidenssin ulkopuolella.