Sain haasteen Rundgrenin Heidiltä

Sain tunnustushaasteen ystävältäni Heidiltä .
 

Tehtävään kuuluu kertoa 8 satunnaista asiaa itsestäni. 

Ja jakaa tunnustushaaste eteenpäin haluamilleen blogeille.

1. Olen edelleen jumissa tunnekokoelmani kanssa. Se meinaa muuttua koko ajan, eikä asetu ollenkaan. Se leikkii kanssani ihan selvästi. Enkä suostu luovuttamaan sen kanssa, ja tällä hetkellä luulen taas, että se on elinikäinen työni, eikä se tule valmiiksi ikinä.

2. En enää murehdi toisten ihmisten tekemisiä, sanomisia, ja olemisia, osaan erottaa itseni heistä ja heidät itsestäni. Ainoa vaikeus tuossa asiassa on joskus lähimmäisteni kanssa. Ja se on hyvä se.

3. Olen oppinut olemaan avoimesti mieltäni.

4. Haluaisin tehdä jatkossa päätyökseni jotain enemmän  kirjallisuuteen, taiteeseen liittyvää.

5. Tällä hetkellä yritän kovasti todistaa itselleni, että jos en odota tai oleta mitään niin en pety mihinkään. Olen nyt huomannut, että olen sen suhteen ollut väärässä. Se ei onnistu käytännössä, ei sitä voi olla odottamatta tai olettamatta. Kun rakastaa, siihen kuuluu myös olettaminen ja odottaminen eli tämä tunne pitää vain hyväksyä ja tällä hetkellä työstän kirjoituksissani sitä, että miten se käytännössä o i k e a s t i tapahtuu silleen rakentavasti ja luontevasti. Hylkäsin sen tunteen puoli vuotta sitten ja luulin, että se toimii niin. Ei toimi. Paska homma.

6. Tiedän että, se millainen elämäni on riippuu täysin minun omasta asenteestani ja siksi olen aikalailla huoleton, en enää murehdi asioita. Joskus en muuta tehnytkään kuin murehdin. Enkä enää arvosta salaisuuksia ja sitä että ihminen on koko ajan arvoituksellinen, ennen olin itse sellainen. Nyt en välitä sellaisesta touhusta, en yhtään.

7. Luotan elämään, luotan itseeni, luotan hyvyyteen ja rakkauteen ja uskon johonkin todella suureen, joka on meidän ympärillämme ja meissä koko ajan ja auttaa ja tukee meitä eikä sitä voi silmin nähdä. Uskon myös kiitollisuuden voimaan.

8. Olen ihmeissäni siitä, kuinka moni sellainen ihminen, joka oli tärkeä ja rakas on nyt poissa. Kuinka moni ei suostukaan olemaan läsnä, kun on mieltänsä. Kuinka moni hyväksyy vain silloin kun on samaa mieltä asioista. Ja yhtä ihmeissäni olen heistä, joitten kanssa saa olla mieltänsä, jotka hyväksyvät ja jaksavat ja haluavat olla läsnä vaikka ollaankin erimieltä asioista. Vaikka olen oppinut jokaisesta menneestä ihmissuhteesta ja viisastunutkin paljon, silti ikävöin heitä kaikkia. Se on vähän pöljää se. Mutta luulen että se johtuu siitä, ettei se rakkaus, ei se ole kadonnut mihinkään. Eli se on ihan totta edelleen, minun elämässäni se mitä Ismo Alanko laulaa: Rakastan teitä kaikkia piste.

Haaste eteenpäin: Aijalle, Mariannelle  ja Pialle. Ja kaikille heille, jotka haluaat ottaa haasteen vastaan. Olkaa hyvät.

Ja kiitos Heidi.