sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Se mihin uskot, sitä se sitten on

Otan jokaisen unen vakavissani, joissa on mukana isäni. Tällä viiikolla yhtenä yönä unessani katoin puhelintani ja siinä luki, että Isä soittaa. Ajattelin unessa että en vastaa ku isähän on kuollut. Enkä tällä kertaa vastannut. No seuraava yönä isäni tuli äitini kanssa uneeni. Ja viime yönä sitten olin isän entisessä työpaikassa, Kolarissa, Rautavaarassa ja oli tämä hetki. Olin töissä isäni toimistossa, siellä oli joku toinenkin töissä. Enkä tiennyt yhtään mitä siellä minun odotetaan tekevän.

Sitten se toinen työntekijä olikin minun pomoni ja sanoi mulle että, ihan sama mitä teet, mutta jos teet sen hyvin niin saat hyvän palkankin.Istuin siihen isäni paikalle ja ajattelin, niin mulla on se lastenkirja jossakin muistitikulla, mie teen sen valmiiksi ja mulla oli todella hyvät ja valmiit suunnitelmat.

Sitten heräsin puhelimen soittoon.

- Marianne, en ole kertonut sulle, mutta olen kirjoittanut joskus vuonna 2008 lastekirjan. Lähetin sen oikolukijallekin. Sitä pitäisi vain muokata paremmaksi ja olen nyt siihenkin valmis ja tajusin viimeyön unessa että mullahan on jo kuvittaja siihen, sinä Marianne. Kunhan löydän sen  niin muokkaan sitä ja lähetän sen sulle. Mitä sanot?

Ja Taiteilijaystäväni oli heti mukana. Ja mie olen kiitollinen taas unestani, jossa oli isäni läsnä, vaikkakin vain työhuoneensa kautta.

 Vuonna 2011 olin muka kirjoittanut tunnekokoelmani valmiiksi ja mietin että ketä pyydän editoriksi.Näin sitten  unen jossa isäni istui vieressäni ja sanoi: Ai et meinaa pyytää Riittaa editoriksi ja isä hymyili. Vastasin että en. Hän sitten kysyi että miksi et?  Ja vihaisena vastasin miksi en aio ( ja aamulla tajusin itsekin, että hitto se on oikea syy miksi en ja olin hämmästynyt niin rehellisestä vastauksestani) Sitten isäni sanoo unessani, että lähetä se Kolarin kuntaan ja sanoi kenelle. Mie että miksi sille ja isäni sanoi että lähetä vain sille ja hymyili.

Meni kaksi viikkoa ja mie soitin Kolariin hänelle jolle isäni unessani käski teokseni lähettää editoitavaksi. Ja sitten lähetin teokseni. Ja sehän oli ihan keskeneräinen se kokoelma ja sitä piti alkaa muokkaamaan. Suutuin siitä, ettei se ollutkaan valmis ja aloin työstään tätä teosta mikä nyt julkaistaan kesäkuussa 2013. Ja tätä teosta mun ei pitänyt koskaan julkaista. Ei ikinä.

Ja syksyllä olen sitten valmis muokkaamaan ja työstämään tuota tunnekokoelmaa taas. Olen tehnyt sitä nyt siis sen jälkeen kun lähetin sen editorille sinne Kolarin Kuntaan niin ajatuksissani ja teoissani jo kaksi vuotta.  Ja se on kehittynyt paljon. Olen niin kiitollinen siitä editorista jonka isäni minulle unessani kertoi, kiitollinen siitä että tunnekokoelmani sai ja saa muuttua, kehittyä paremmaksi- se on nyt ihan eri mitä tuolloin kun kuvittelin sen valmiiksi.

Olen iloinen että editorini ei ollut epäpätevä ja sanonut teostani hyväksi ja valmiiksi.

Ja nyt alan tietenkin viime yön unen takia hakemaan sitä muistitikkuani missä on se tarina, joka on kirjoitettu lapsille. Missähän se voisi olla?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti