Matkalla edelleen

On huhtikuun puoliväli ja sunnuntai  ja vuosi 2013 ja olen Ylläksellä.  
Istun baarissa, jonka nimeä en muista.En kiinnittänyt nimeen niin paljon huomiota. Mutta olen tunturissa,  baarissa. Vieressäni on takka ja takassa on tuli. Ei ole liian kuuma. Ei oikeastaan kuuma ollenkaan, vain hyvin lämmintä.

Olen matkalla Kittilään. Eilen lähdin Ylitorniolta. Pysähdyin ensin Pellossa, kävin kaupassa ja näin sielläkin nuoruudenystäväni. Siinä hän seisoi kaupan aulassa ja katsoi mua suoraan silmiin ja sanoi: " Mitä silmäni näkevätkään ja ihan samannäköinen kuin aikoinaankin". Juteltiin kuulumiset ja jatkoin matkaani.

Kolarin kylä läheni ja se on niin hassua se, että minun kehoni se tuntee ja tietää aina, koska sitä ollaan taas Kolarin kunnassa. Ensimmäiseksi menin sinne, minkä joskus jätin sinne, eli minun talooni, joka on nykyään joittenkin toisten koti. Menin, koska he ovat pyytäneet ja halusinkin niin ja täytyyhän sitä, tietenkin. Talon isäntä oli hymysuin minua kättelemässä.

Ja minua vastassa oli myös punainen ovi. Maalautin ulko-oveni joskus v. 2005 verenpunaiseksi.

- Minkäväriseksi haluat tuon oven?
- Verenpunaiseki

ja niin ex-mieheni meni kauppaan hakemaan maalia ja hetken kuluttua puhelin soi.

- Tuo myyjä käski tarkistaa että haluatko oikeasti verenpunaiseksi sen ulko- oven.
- Haluan.


Eteiseen maalasin joskus pieniä jalkoja, sellaisia levottomia jalkoja kiertämään eteisen seiniä kattoa kohti. Sitten tulee kaunis keittiö. Ja kaunis talon emäntä, joka ystävällisesti kättelee ja annan hänelle tuliaiseni. ArsLimingan kulttuurilehden, terveiseni Limingasta. Istun heidän kanssaan keittiönpöydän äärelle.

- Heräsin jo kuuden aikaan aamusta kokoamaan tätä keittiötä.
-Muuten hyvä, mutta vaimosi on lyhyempi mitä muistit. En yllä yläkaappeihin.
- Voi vittu. 

Ja uudet kaapinovet lähtivät  seinistä irti. 

Juttelemme vuokralaiseni kanssa ja siinä on mukava olla. Heillä on kaunis ja siisti koti. Ja siellä tuntuu rakkaus. olen aina niin yllättänyt kun menen käymään siellä, olen yllättynyt siitä kinka se onkin niin kaunis koti. Olen noin tuntisen siellä. Käyn vessassa ja vessassa on nätit kummistusaiheiset tapetit ja sellainen lavuaari, jollaista ei ole kellään muulla kuin heillä siellä vessassa. Laivuaarin ympärille on askarreltu mosaiikkipöytä. Ja se on hieno, sen teki ex- mieheni.

Talonväki saattavat minut ulos, jutellaan vielä siinä ja sitten lähden jatkamaan matkaani Kolarin kylälle. olen sopinut tapaamisia Kolarin ihmisteni kanssa. Olen heidän kanssaan läsnä yhteensä noin neljä ja puol tuntia. Ja jatkan matkaani Kurtakkoon nuoruudenystäväni luokse. Ja meilä oli todella ihana ja hyvä, nauravainen ilta. Ja ensimmäisen kerran reissuni aikana nukun yöni erinomaisesti.

Akku meinaa nyt loppua. Se jää nyt kertomatta mitä alunperin ajattelin kertoa. Oli tarkoitus kertoa vuodesta 1984 ja oli marraskuu ja olin ylläksellä. Mutta siitä sitten joskus toiste, jos vielä tuntuu siltä.

Nyt Kittilään päin. Ja siellä odottaa 25 vuotias esikoiseni, hänen avopuolisonsa ja  lapsenlapseni. Minun rakkaitani, paikassa monessa.