Ensiksi otin itseeni ja ajattelin, mie vain olen sellainen ihminen sitte vissiin joka voidaan aina vain ja uudestaan mitätöidä. Ettei minun kysymykset ole tärkeitä, etten ole tärkeä ihminen tai että mun kysymykset ovat vain niin tyhmiä, ettei niitä kannata edes huomioda, että olisin muka sellainen jolle ei vain vastata viesteihin, sähköposteihin tai kutsuihin. Ja nyt tarkoitan nimenomaan henkilökohtaisia viestejä, posteja tai kutsuja. Sellaisia, jotka ovat itselleni oikeasti tärkeitä. En tarkoita mitään julkisia kutsuja, jotka lähetetään tuhansille tai sadoille ihmisille.
Sitten mietin asiaa tarkemmin. Mietin päivittäin, koska tällä hetkelläkin olen lähettänyt eri ihmisille postia, jokaiselle sellaisen mikä on tai oli minulle tärkeä asia. Jokaisessa oli kysymyksiä. Tiedän, että he ovat tietoisia postistani. Olen tarkistanut sen niin hyvin. Kuten hekin, joille lähetin kutsun meille kotiini, kutsuja oli yht. 20 kpl ja reippaasti alle puolet vain vastasi. Silloin otin myös itseeni, koska en pystynyt suunnittelemaan mitä tarjoan, koska ihmiset eivät vastaneet etteivät tule tai että tulevat. Sitten ajattelin, etten tee enää facebookin kautta kuin vain julkisia kutsuja, että sehän kuuluu siihen facebook-kulttuuriin ettei tarvitse vastata.
Ja nyt kun olen odottanut ihmisiltä vastauksia kysymyksiini, jotka minun elämässäni tällä hetkellä minulle tärkeitä kysymyksiä, saamatta vastauksia niin tajusin, ettei kyse ole minusta. Tai siitä, että juuri minut olisi helppo mitätöidä.
Mie kuvittelen siis tällä hetkellä, että nykyajan kieltäytyminen eli...EN HALUA, EN TULE, EI SOVI, EI NOIN, EN JAKSA, EI KÄY on se, kun jättää kokonaan vastaamatta. Nykyajan EI on usealle sitä että mitätöidään toisen kysymys kokonaan, ei vastata siihen ollenkaan.
Nyt kun olen tajunnut sen, ettei se haittaa vaikka kysytään kuinka tyhmiä, eikä se haittaa vaikka vihassa vastattaisiin ku suututtaa toisen kysymykset. Mutta se ettei huomioda ollenkaan, se rupeaa tosissaan ottamaan päästä, niin olen nyt sitten luvannut itselleni, että jos minulla on jollekin tärkeä kysymys (tai asia) menen hänen luokseen ja kysyn kasvotusten ja jos se ei ole mahdollista niin soitan puhelimella, mutta en enää vaadi viesteihin, kutsuihin enkä henkilökohtaisiin sähköposteihin vastauksia. En pety siis enää tässäkään asiassa, ihminen pettyy vain omiin odotuksiinsa, omiin vaatimuksiinsa. Ja olen vaatinut vastauksia.
En vaadi ja odota tässä asiassa enää kuin itseltäni. Kyllä niin moni muukin tekee, tiedän senkin. Ja kohta taas me arvostamme toinen toisiamme ja sanotaan suoraan esim. EI SE NYT VAIN KÄY (tai jotain kuitenkin).
Enkä olisi tätä edes tajunnut muuten, mutta tämä tulee niin monelta eri taholta, tämä kysymysten mitätöiminen. Ja olen kuullut/nähnyt monen sanovan/tekevän samaa, ei vastata posteihin tai viesteihin, kysyjälle tärkeisiiin kysymyksiin. Ja mitä useampi ihminen toimii samalla lailla, siitä tulee sitten NORMAALIA .
Ja nyt siis tarkoitan tilanteita kun viestit, kutsut, postit yms. on oikeasti huomattu ja nähty, reagoimatta niihin mitenkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti