Se on nyt sitten valmis. Mie tiiän että se on nyt sitten tuossa. Olen siis työstänyt kolmannen teokseni loppuun. Ihan käsittämätön olo. Tänään vielä työstin sitä nelisen tuntia ja sitten tulostin sen. Ja se on mun repussani nyt. Ja millainen on olo nyt? Vahva. Vahvempi ku ikinä. Vahvempi ku koskaan. Ja naurattaa. Jostain syystä vain naurattaa.
Hälyttävää ku miehän tunnetusti nauran aina väärissä kohdissa. Nauran silloin kun toiset itkisivät ja itkenkin väärissä kohtaan, itken siinä kohtaan missä useat ovat vihaisia. Mutta nauran mie silloinkin kun olen ns. kusessa. Toisaalta, jos nyt olisin oppinut nauramaan helpotuksesta ( hah, joo).
Olo on eri ku aikaisemmin. Tai sitten en tosiaan muista miten aikaisemmin käyttäydyin kun teos oli siinä vaiheessa ettei sitä enää voinut, saanut, tarvinnut työstää. Ei voi verrata. Tätä ei voi verrata niihin aikaisempiin kokemuksiini. Kyllä lukijani tietävät sitten kun lukevat kolmannen teokseni ,että miksei voi verrata. Nyt menin jonkun aikaisemman rajani yli ja ohi. Ja ymmärrän täysin miksi jotkut kirjailijat lähtevät (hoitoon tai) ns.pakoon tässä vaiheessa. Ja miekin lähen huomenna, äidin luokse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti