Tässä onkin nyt ollut taukoa. Tässä blogipäiväkirjassani. Olen nyt kirjoittanut kolmannen teokseni siihen kuntoon että kustantaja suunnittelee takakantta ja käsikirjoitus on kuvittajalla, siis kannen tekijällä. MiIlainen on oloni nyt ? Hyvä ja helppo ei niinkään helpottunut vaan yksinkertaisesti vain helppo.
Nyt on teos työstetty loppuun ja on hiljaista. Tosi hiljaista. Huomasin ettei Nisperon sivuilla ole mainittu minusta eikä tulevasta teoksestani mitään. Ei ole että olisin siellä kirjailijana, eikä tulevasta teoksesta ole mitään mainittu. Mutta olin siihen todella tyytyväinen, siihen ettei siellä vielä mainittu kolmannesta teoksestani mitään, tajusin että minulla on siis vielä aikaa, aikaa olla vain. Eikä ole mitään kiirettä. Vielä ei tartte kertoa kelleen sen kummemmin tulevasta teoksestani. Koska en näy vielä, eikä toekseni näy vielä missään. Hiljaista. Ja niin nyt pitääkin olla. Hiljaista tulevaa varten. Nyt on se aika kun asiat ovat hyvin ja helppoa.
Kirjoitin toissapäivänä Hallaukseen , (pyydettiin tyttötaidetta) mun "tyttötaide" oli näköjään sitten kaksi puherunoa tyttönä olemisesta. Saa nähdä kelpaako ne siihen vaiko ei. Olen nyt tässä hiljaisena hetkenä tiedostanut kuka tai mikä olen kirjoittajana. Olen tarinankertoja, joka kirjoittaa tarinansa puherunoin. Siis tää on paljon että tiedän itseni näin hyvin. Tai että ees uskon sen. Hyväksyn siis omakseni jotain, otan itseeni. Olen tarinankertoja, joka kirjoittaa tarinansa puherunoin. Ja tarina voi olla vaikka vain yks runo. Tai sitten 97 puherunoa peräkkäin.
Vielä on yksi asia jota haluaisin tässä muistella. Kävin viime perjantaina ystäväni Tanja Kaarlelan Saara teoksen julkkareissa. Teos on mittasuhteiltaan suurin romaani mitä olen nähnyt. Se on iso ja paksu teos. Isoin kirjahyllyssäni, sitten kun sen sinne laitan. Vielä en ole aloittanut teoksen lukemista. Olen vasta tutustunut kansiin ja siihen että se kirja on niin mahtava. Se teos on mun meikkipöydällä, ja se on välillä ruokapöydällä, se on välillä sohvalla, välillä se on mulla matkassa repussa. En ole ennen mihinkään teokseen näin tutustunut, ennen lukemista. Viikko ensin tutkia ja katsoa ennen kuin käyn sitä lukemaan.
Olen huomenna lähdössä lapin reissulle ja otan sen teoksen sinne mukaan. Luen sitä siellä matkalla. Meinasin kirjoittaa, että luen sen matkalla ollessani, mutta siitä en ole varma, on se niin paksu teos.
Mutta niistä julkkareista, niitä haluan muistella myös. Ne olivat erilaiset. Se teki niistä erilaiset, että se oli yksityistilaisuus. siellä oli jotain 50 ihmistä. Sukulaisia ja muutama ystävä. Olin todella otettu että sain olla siellä ja olin yksi hänen ystävistään . En tiennyt, että olen tärkeä hänelle. Hän kertoi sen omassa puhessaan, sanoi, että olen hänen enkeliystävänsä. että olen pelastanut hänet vuonna 2010. Olin hämmentynyt ja tiedättekö, olin onnellinen itsestäni. Onnellinen siitä että olin uskaltanut olla rehellinen, uskaltanut olla mieltäni, auttaa ja olla läsnä. En muista koska olen ollut viimeksi onnellinen itsestäni, ainakaan niin että olisin sen tiedostanut noin ja siinä hetkessä. En varmaan koskaan ennen.
Tanja oli myös pyytänyt että lausuisin siellä runojani. Löysin Salarakhaus teoksestani vain yhden runon, jonka halusin lausua. Siis vain yhden. Teoksessa on sentään reippaat 140 sivua.
Kerjääksie rakhautta teoksestani lausuin useampia runoja. Ja sitten tuli tämän kolmannen teokseni vuoro, johon tällä hetkellä tehdään kansia. Luin siitä ensimmäisen päivän eli ensimmäisen perjantain. Enkä jännittänyt yhtään, enkä tärissyt. Katsoin välillä ihmisiä suoraan silmiin ja jatkoin lukemista. En tiedä muistatteko te, mutta en ole pystynyt tätä teosta lukemaan koskaan aikaisemmin hyvin. Olen kaksi kertaa aikaisemmin lukenut tätä. Eka kerralla siellä Kirjamessuilla, josta kustantajani nappasi minut ja toisen kerran Limingan kirjastolla. Ja toisessa tärisin ja palelin vielä tunnin lukemisen jälkeenkin. Ja toisessa tärisin lavalla niin ,että meinasin pyörtyä. Ja nyt vihdoinkin seisoin teokseni vieressä, edessä ja takana eli osasin hommani lukiessanikin. En hävennyt. En hävennyt mitään. Ja tiesin heti että nyt olen valmis tälle teokselle ja teos on valmis mulle.
Sitä hämmästelin, että miehet olivat kiinnostuneita miten tämä tarina jatkuu. Kolme miestä kävivät juttelemassa että ostavat heti kesäkuussa teokseni ku se julkaistaan, että heitä jäi mietityttään miten se jatkuu ja miten se loppuu. Miehiä kiinnosti miten siinä käy. Ja mie olin yllätetty taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti