Viimeistä viikkoa viedään käsikirjoitukseni kanssa. Ja on hankalaa on. Tuntuu että nukahtaa. Ettei jaksa tätä enää yhtään, tätä teosta. Ihan muuta kyllä kirjoittaisin ja muokkaisin. Mie luulen, että tässä on kyse oikeasti jostain sellaisesta etten haluais päästää irti tästä. Aloitinhan tän työstämisen eka kerran jo vuonna 2006. Tosi vihaisena ja katkerana kirjoitin 90 sivua. Onneksi sitä/tätä ei julkaistu silloin. En olisi ikinä kestänyt sitä teostani kirjahyllyssäni. Nyt vuosina 2012- 2013 olen työstänyt käsikirjoituksen paremmaksi, eikä enää katkeruuteni eikä oma vihani paista mistään sivusta. Ja tänään voin seisoa sen takana, vieressä ja edessä. Ja se alkaa olemaan kohta valmis. Mutta tämä lopettaminen, on tää vain nyt hankalaa. Piti mennä työstämään sitä loppuu, niin mitä teen. En lähe ees työhuoneelle. Laitan tietokoneen keittiön pöydälle, kuuntelen musiikkia ja alan kirjoittaman blogia.
Katon tässä kotona sen tarinana läpi ja muutaman yksittäisen runon muokkaan juoksevaksi. Mutta ensin musiikkia, Ismo Alankoa ja Cheekiä. Mun muusat tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti