Pidän luottamuksen

Tulimme tänne Italiaan heinäkuussa 22. 7. Olen ollut Materassa kaksi viikkoa. Aika on ollut pitkä. Pisin kaksi viikkonen ikinä (ei kun oikeastaan pisimmät kaksi viikkoset olen kokenut aikaisemmin synnytysosastolla olleessani, Kemissä). Mutta, olen ollut täällä mielestäni siis jo kauan.

Eteeni on tullut uusia asioita paljon,
uusia näkemyksiä ja elämä on opettanut paljon.
Ja olen oppinut niin ahkerasti,
että päiväkin on tuntunut (tiedon määrää ajatellen) useammalta vuorokaudelta.

Ja tähän kahteen viikkoon mahtuu kaikenlaista olemista.
Olen oppinut niin itsestäni kuin kanssaihmisistä, tuntematomista sekä tutuista.

Tuntemattomat italialaiset ovat ystävällisiä
ainakin meille suomalaisille,
ja italialaiset, joista on tullut tuttuja,
olen rakastunut heihinkin. 

Olen oppinut uusia puolia luottamuksesta.

Nyt olen itsekin nähnyt käytännössä luottamukseni elämään, uskoni tähän hetkeen ja huomiseen. Ja nyt voin sanoa, että uskon myös itseeni, omaan olemiseeni. Ja se oli hienoa huomata käytännössä se. Yllätyin itsekin.

Sitä mitä lähin tänne alunperin tekemään, se mitä olin sunnitellut tekeväni. En ole tehnyt sitä kuin yhden vuorokauden ajan, en suostunut tekemään sitä väkisin, en ollenkaan, eikä se halunnut tehdä yhteistyötä kanssani täällä, ei vuorokautta enempää. Nimittäin  keskeneräinen tunnekokoelmani, se ei välittänyt alkaa kanssani täällä, ei milleksikään. Menen siihen kiinni sitten työhuoneella, suomessa taas.

Olen työstänyt täällä ollessani ihan uutta runokokoelmaa, katsotaan onko se vain tätä hetkeä vai jatkuuko se oikeasti valmiiksi asti. Ainakin siihen on tullut päivittäin vähintään kolme uutta runoa ja se on alkanut nyt kun on tulossa kolmas viikko, niin nyt se on alkanut elämään ja näyttämään itseään selvemmin, mutta ei sitä vielä näe, eikä tiedä, onko se paskaa vaiko ei.

Onneksi olen vielä täällä Materassa viikon ajan, vaikka ikävöin poikaani ja tyttäriäni, lastenlastani,äitiäni ja ystäviäni, ihmisiäni suomesta, silti tiedän että tämä kaikki on kohta ohi, ja se mitä haluan täältä vielä, mulla on siihen vain viikko aikaa saada se. En siis anna ikävälle laisinkaan valtaa.

Ja onhan täällä residenssissä rakas ystäväni Marianne ja hänen miesystävänsä Mikko sekä kihlattuni Juho.Samoja ihmisiä, joitten kanssa olen läsnä Suomessakin, tekevät omia töitään kanssani täällä ja se on turvallista se.

Onneksi on vielä viikko. Ja aion katsoa sen viikon aikana suuntaan mihin en ole aikaisemmin täällä ollessani katsonut. Kirjoittaa aiheista, joita näen nyt. Aamusta ajattelin, että onneksi olemme täällä kolme viikkoa, koska nyt näen jotain mitä en edes tiennyt aikaisemmin olevan.

Ja olen todella kiitollinen ja edelleen ihmeissäni siitä, että Mistä voimani -tekstini ovat näytteillä (italiaksi käännettynä) Materassa, Donito Rizzin galleriassa. Ja arvostan tätä hetkeä myöhemminkin, ja ihan varmasti niin, Suomessa ollessanikin, silloinkin kun tämä aika on ohi. Ja kohta tämäkin on ohi, mutta ennen sitä ehdin nähdä ja huomata vielä vaikka mitä.

Kiitos.