lauantai 11. toukokuuta 2013

Begurin vuoristometsässä



Paikallisen nähtävyyden juurella:
- Pissattaa taas. Menen tuonne pusikkoon.
- Älä siihen, ku pyllistät suoraan noita hehtaarin kokoisia ikkunoita kohti.
-Hups, menen tuonne linnan taakse… Nyt ei ole hoppua mihinkään enää,  tuolla on joku polku.
-Onpa nättejä kukkia.

Tuntia myöhemmin:
-Päättyyköhän tämä mihinkään? Olisikohan meän pitänyt aikaa sitten kääntyä takas?
-Kyllä tämä jonnekin päättyy, jatka vain. Ei täällä voi mitenkään eksyä, tämä on merkitty polku. Täytyy olla tosi lahjakas jos tänne eksyy.
-Mie olen sitä, tosi lahjakas eksymään.

Myöhemmin viidakon näköisessä laaksossa:
-Piip-piip… sinun puhelimesta loppui akku.
-Kyllä me täältä osataan, seurataan merkkejä.

Tuntia myöhemmin vuoristotien laidalla:
-Tuolla on tie. Hitto me olemme väärällä puolen vuoristoa. Ei näy kirkkoa, eikä sitä linnaa.
-Tuossa on opasteet. Onkohan se tuohon suuntaan, tuolla on se ranta ainakin?
-Onko meillä vielä juomista?
-Ei

Vuoristotien päässä:
-Täällä on kyltti että 0,6 km jonnekin näköalapaikalle. Eiköhän sieltä jotain selviä.
-…
-Ei tämä ole ku joku näköalapaikka, umpikuja.
-Elä nyt ala kuvaamaan, ihan oikeasti kun nyt pitää löytää takaisin.
-Kato tuota pistettä tuolla. Se on se linnoitus, mistä me lähdettiin.
-Eikä, me ollaan sitten oikeasti ihan väärän vuoren päällä...

Tuntia myöhemmin, jossakin vuoristotiellä muutaman edestakaisin kääntymisen jälkeen:
-Miten sie olet noin rauhallinen etkä panikoi ollenkaan?
-No ku me päästään vielä illalla syömään pizzaa ja juomaan viiniä. Mietin sitä. Ja ei kait tässä mitään hätää ole.
-…
-Hei, me olemme oikealla tiellä.
-Mistä tiedät?
-No kun nyt tuli jo kolmas sydämenmuotoinen kivi vastaan, siitä.
-Ai, no sitten.

Vuoristotien alapäässä kylttien kohdalla:
-Tiiätkö sie minne meidän pitää mennä?
-Odota, mie katon tästä taulusta.
-Niin?
-Kokeillaan tuonne päin, ei tästä ota selvää hullukaan.

Vielä vähän myöhemmin:
-Pian tulee pimeä, sitten emme vain näe enää karttaa lukea. Jos tästä jotenkin osaamme mennä sinne toiselle puolen vuoristoa.
-Mennään tännepäin.
-Tuossa on taas joku tie.
-Sinne! Tätä olemme etsineet pari tuntia. Tämä vie keskustaan.
-Hyvä.

Puoli tuntia myöhemmin ylämäessä:
-Miten täällä onkin aina ylämäki kun jonnekin menee…?
-Hui! Mitä, lepakoita!
-Ne syö hyönteisiä, ei ne sinua syö.
-Mutta ne on pelottavia...olen aina pelänyt lepakoita.

Hetkeä myöhemmin, hämärässä:
-Kyllä se täältä löytyy, ollaan ihan lähellä.
-Kohta tulee pimeä, miten me sitten nähdään?
-Kyllä me osataan.

Pimeässä:
-Tuossa on opaste, mennään tuota polkua suoraan.
-…
-Jaksatko sie?
-mm….joo.
-Jätin sitte sen taskulampun kotiin…
-…
-Varo näitä kiviä.
-…
-Mitä sie mietit kun olet niin hiljaa?
-Nyt mie osaan sen Perjantain ulkoa.
-Aha. Mie jo ajattelinkin miks olet niin hiljaa.
-Taisi tulla kuvat sieltä mettästä siihen meidän näyttelyyn.
-Niin taisi.
-Runotkin ovat jo ihan selvät aiheeltaan. Näyttelyn nimi voisi olla Eksyksissä.  En kenenkään muun kanssa edes suostusi olemaan eksyksissä kuin vain sinun kanssasi.  Sain sittenkin aikaiseksi ne siirappirunot, kuvittelin ettei se onnistusi.

Pimeällä tiellä vuoristossa, sen jälkeen kun oltiin kysytty neuvoa ihmiseltä, joka puhui vain ranskaa:
-Onko se tänne, se sanoi että vasemmalle?
-Se sanoi jotakin että oikealle ja sitten lopulta vasemmalle.
-Onko se tämä tie se oikealle?
-Odota, mie katon. On se, tuo kylä on tässä välissä meidän reitillä. Nämä kartat vaan on tämmösiä.
-…
-Tuu kattoon.
-No?
-Se meidän kirkko on tuolla. Ja se linnoitus on tuo tuossa..
-Tuolta tulee auto. Se on kolmas auto, kolmas  pysähtyy aina.
-Juu.
-...
-English?
-Yes.
-Begur, center?’
-Not this way, over there.
-That road and to the left?
-Yes.
-Merci!
-Höh, se olikin väärä tie.
-Olipa hyvä kun ne valaisee noita kirkkoja ja nähtävyyksiä.
-Ja kirkkoahan me lähdettiin kattomaan.
-Nii-in.

Puoli tuntia myöhemmin ja  vielä pimeässä:
-Me osattiin!
-Niin. Kuinka kauan olemme kävelleet?
-Vissiin kuudetta tuntia
Hetkeä myöhemmin kaupungin laidalla katuvalojen alla:
-Nyt otetaan kuva meistä, kun me selvittiin sieltä mettästä.
-Ja saatiin hyvät kuvat ja tekstit ensimmäiseen yhteiseen näyttelyymme.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti