- Ei ole enää maksaa ku kolme erää niitä autonkorjuu maksuja, kyllä me tästä hyvin selvitään.
Ja auto sammuu siinä hetkessä keskelle Oulun kaupunkia, eikä lähe mihinkään. Takana olevat autoilijat hermostuvat, tööttäävät. Kuskinikin hermostuu. Lähtee autosta pois, yrittää saada jonkun auttamaan. Eikä kukaan suostu auttamaan. Puhistavat päätään, eivät aukaise edes auton ikkunaa. Tööttäilevät. Kuskini on hätää kärsimässä kun tajuaa, että tästä on selvittävä ilman ulkopuolista apua.
- Mie pukkaan niin aja tuonne.Kaisa!!! Ja tuonne päin !!! No niin tuonne ja tee ...!!!!
Aukaisen oven. Ja ihan rauhallisena tuumaan.
- Mie en tajua mitään mitä sie sanot tai käsket minun tehä. Älä välitä nuista tööttäilijöistä ollenkaan. Ei se haittaa vaikka ne tööttäilevät. Ei meillä ole mitään hätää. Jos niillä on hoppu, he kyllä osaavat ohittaa meät. Mutta älä nyt sie hermostu ku kerro nyt ihan rauhassa mitä mie teen, niin osaan sitten tehä oikein. Ja huomaathan sie, etten mie voi hätiköimällä tästä mennä ruuhkaa kohti. Ei ole mitään hoppua mihinkään. Osaan vasta sitten kun olet rauhoittunut ja kertonut ilman hoppua, että mihin päin ja miten mennä.
Kuskini rauhoittuu hetkessä ja kertoo ihan rauhassa mitä minun pitää tehdä. Olemme edelleen neljänhaaranristeyksessä, liikennevaloissa. Ja me saadaan yhdessä toiset autoilijat takanamme ja vieressämme pysymään paikoillaan, sen aikaan että saadaan keskellä ruuhkaa työnnettyä automme jalkakäytävälle. Siinä me sitten ollaan jakakäytävällä auton kanssa kunnes hinausauto hakee meät pois. Viedään auto korjaamolle. Menemme syömään.
- Huomasitko se kiire muuten loppui hetkessä.
- Niinhän se taisi tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti