Helsingissä ollaan muusikko veljeni Teemun luona. Ja hänen perheensä luona. Enkä nukkunut viime yönä yhtään. Mietin vain keskeneräistä käsikirjoitustani, tulomatkalla junassa muokkasin sitä kolme tuntia. Viimeinen puoli tuntia jo väsytti sekä arvelutti.
En saanut yöllä nukuttua. Teksti on niin karua, että mietin yön sitten sitä, että miksi mie kirjoitan sitä? Ja miksi mie olen aikomuksessa julkaista sen? En keksinyt mitään syytä kumpaankaan ja olin vain sanoisiko, että kauhuissani siitä mitä olen kirjoittanut tähän asti ko. teoksessani.
Onneksi tässä on aikaa vielä kauan miettiä tuo kirjoitus ja kaikki siinä oleva. Ja aikaa muokata sitä, oikeastaan niin kauan että olen sujut sen kanssa. Eipä ole ennen näin käynyt, ei minkään käsikirjoitukseni kanssa. Nämä olot ovat tulleet vasta sitten kun teos on ollut kädessäni, eikä ole voinut enää peruuttaa mihinkään.
Luin viime yönä sitten Heikki Hallanoron Viivalla -teosta. Ja tänään luen sen loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti