maanantai 21. tammikuuta 2013

Asiarunous

Tänään aloitin päiväni pitkästä aikaa kunnon kärtyämisellä. Otti päähän sotku keittiössä ja olohuoneessa. Otti päähän se, että olen lihonut. Etten osaa pitää kilojani kurissa muka muuten kuin karppaamisella tai vähähiilihydraattisella dieetillä. Enkä meinaa enää suostua siihen.

Kokeilen pari viikkoa vielä, että saanko pidettyä kilot pois itsestäni, muuten kuin karppausjutuilla. Sitten luovutan, jos ei onnistu. Se on nyt sitten joka päivä jotain kuntoilua, tänään vain kävelyä. Huomenna ensin vapaatanssia ja illalla onkin jumppaa. Torstaina on myös tanssia ja perjantaina Zumbaa. Sunnuntaina, maanantaina ja keskiviikkona kävelyä.

Ja olohuone ja keittiökin alkavat olemaan jo siistissä kunnossa. Tänään kävelyn jälkeen katon käsikirjoituksen taas läpi. Ja korjailen sitä.

Tuo Runotorstai-haaste on kyllä hyvästä. Otan haasteen aina niin vastaan, etten yritä mitään hyvää enkä huonoa, en oikeastaan yritä mitään. Kirjoitan vain mitä mieleen tulee, vaatimatta mitään sen kummempaa itseltäni. Kirjoitan vain runon siitä aiheesta mitä sieltä annetaan. Ja minullehan henkilökohtaisesti runoilijana on aina tärkeintä asia, ei runo, runollisuus vaan asia ja tuon sen julki sitten ns. puherunona. Ja mie itse arvostan omissa runoissani sitä yksinkertaisuutta. Ja siihen ei kuulu sellainen hienous, näköjään niin. Siksi varmaan olin aika kauan kaappirunoilija, kun häpesin sitä mun yksinkertaisuutta, ja sitä että haluan tuoda suoraan asian esille. Niin että sen ymmärtää kuka vain ja koska vain. Eli ensin tuli asia ja sitten vasta (puhe)runo. Varmaan mie jotenkin muuten toisin sen runon asian esille, jos osaisin. Tämä on siis mun tapa tuoda asiani esille.

Nyt hypätään taas Runotorstai-haasteesta käsikirjoitukseeni, joka on kesken. Siinä itse asia on aikamoinen. Ja mietin taas viime yönä, että mikä tarve mulla on tuoda tuo asia esiin. Ja näin tosissani, että otin jopa vuoden vuorotteluvapaata kirjoittamisen takia. En ole vielä keksinyt siihen syytä, en minkäänlaista.

Ensimmäisessa kokoelmassani toin esille kaksi asiaa, naisen itsenäistyminen ja luopuminen esim. syyllisyydestä ja toisessa osiossa toin esille salarakkauden kuuntelijan, luotetun ystävän näkökulmasta katsottuna

Ja toisessa teoksessani Kerjääksie rakhautta oli kuusi eri osiota. Ja se keskittyi enemmän narsistin kanssa olemiseen ja elämiseen.

Molemmissa oli asiat, jotka halusin tuoda esille.

Mutta tämä kolmas. Se pitää miettiä kyllä hyvin ja valmiiksi. Itselleni.

Ja nyt lähden ystäväni kanssa kävelylle. Tänään teen myös ruisleipää. Olen kahden viikon aikana sitten leiponut leipää jo kolme kertaa. Ja kotona. Ennen leivoin vain töissä.

Se ilo kun poikani syö äidin tekemää leipää ja kehuu kuinka se on hyvää - se ilo on minussa suuri. Miten mie olen valinnutkin sellaisen työn, että olen aina illat pois kotoani. Olin poikani koko yläasteajan illat töissä muualla. Ja se tuntui oikein hyvältä ja oikealta siihen asti kunnes nyt olen nähnyt, kuinka minun läsnäolosta ollaan onnellisia. Tämä on hyvää aikaa tämä. Leipoa, siivota, olla paikalla ja saada ainakin yksi teos valmiiksi asti. Onnekasta.


2 kommenttia:

  1. Niin. Mitä runoilija haluaa kertoa? Mitä ihminen haluaa sanoa toiselle? Hän haluaa tulla kuulluksi. On sanomisen tarve. On tarve tulla nähdyksi. Mutta mitä pitäisi sanoa, että tulii nähdyksi?

    En tiedä onko sillä väliä mitä se on, kunhan se on.. totta?... aitoa?...merkityksellistä?.. henkilökohtaista?... yksityistä?...

    En minullakaan ole mitään vastauksia. Lisää kysymyksiä vain.

    VastaaPoista
  2. Niin ja mikä on kenellekkin totta. Mitä on oma totuus? Mitä on toisen totuus? Missä menee valheen raja? Jos toisen totuus onkin toisen valhe? Mutta nyt kun on ollut taas aikaa paljon miettiä,pohtia ja huomata asioita niin ajattelisin että tärkeää, jos ei jopa tärkeintä on se, että ihmisellä on aina itsensä (runoilijalla,kirjailijalla,asuntolaohjaajalla,opiskelijalla,eläkeläisellä,työttömällä,johtajalla,oppipojalla,varkaalla,huoralla,kodittomalla,miljonäärillä, rekkakuskilla, opettajalla jne..). olkoot hän kuka tai mikä vain- se, että hänellä on itsensä -se on jo yksi tärkein vastaus itselleni. Jos menetän itseni, sitten minulla ei ole mitään. Mielestäni ainoa asia mitä minulla koskaan voi edes olla omaa täällä maailmassamme- olen minä itse itselleni.Ja henkilökohtainen vastaus itselleni on myös se,että haluan kertoa tärkeät asiani, tärkeät kysymykset, vastaukset- runomuodossa, kokoelmana ja teoksissani. Ja se tuntuu ainakin vielä hyvältä niin.Tämä kolmas keskeneräinen teokseni vain ihmetyttää itseäni ja jo neljäs yö peräkäkkäin näen unissani satavan pommeja päälleni. Hyvää tiistaita sinulle Heidi.Ja kiitos kun kävit taas täällä.

    VastaaPoista