Olen ollut laiska tämän keskeneräisen tunne-teokseni kanssa. Tai mieluumminkin saamaton. En ole saanut tunteista käytännössä mitään uutta, mitään kerrottavaa. En mitään mistä kirjoittaa. Enkä ympärilllä olevien ihmisten tunteista en tutuista enkä tuntemattomista, enkä uutisista, enkä elokuvista, en kirjoista, en mistään. Miten siinä sitten jatkaa mitään tunnetarinan kertomista, kirjoittamista. Sitten aloin toivomaan päivittäin, oikeastaan joka aamu, että ne tunteet joita en tunne, enkä tiedä, tulisivat nyt minuun, jotta saisin kirjoittamista, aihetta, ja toivoin vielä parasta itselleni sen suhteen.
Mitä tapahtui?
Ensin tuli kyllästyminen. Se oli viikon aikana pari vuorokautta minussa. En kestänyt sitä. Ja siitä tuli tarina kyllästymisen kestämättömyydestä.
Sitten tuli viha. Ja se kesti kauan. Ja tuli kirjoitus siitä mistä viha tulee ihmiseen tai mitä kautta se tulee ja miten siitä ensin varoitetaan eri merkeillä, miten se lähtee ihmisestä ja mitä se saa aikaan ympäristössä kun ihminen, joka ei ole vihainen julkisesti koskaan onkin ykskaks helvetin vihainen. Viha oli sellainen jota itse kestin kyllä, silloin kun se oli minussa, se oli voimakas. Todella voimakas tunne.
Sitten tuli kostonhimo. En ole koskaan ennen tuntenut kostonhimoa. Ja nyt se tuli minuun. Ja se oli minussa sen ajan kun tulin Oulusta Liminkaan, istuin autossa ja se oli minussa. Mietin että mikä tämä outo tunne on, ja huusin kauhuissani, tää on kostonhimoa!!! Limingassa jo pääsin siitä eroon. Eikä siitä jäänyt minuun mitään. Voitin sen. Se oli noista kolmesta ainoa tunne, joka piti voittaa heti. Ja se oli ainoa tunne näistä kolmesta, jolloin tajusin tunteen hetkellä että eihän se näin mene. Menisin pahuuden puolelle ja täysillä niin jos alkaisin tähän ja se katosi, kostonhimoni.
Ja tiedän ne kaikki tunteet, joita en tiedä, joita en ole koskaan tuntenut tunnen nyt kun kirjoitan tätä neljättä teostani. Ja tämä on paljon mielenkiintoisempi kirjoittamiskokemus kuin se että luen päivttäin eri tunteista teoriaa ja muistelen sitten miten ne meni minussa ja minusta käytännössä.
Ja oli neljäskin tunne, joka näyttäytyi ihan erilailla kuin ennen. Ja se oli kyllästymistä ennen, sen aikana, sen jälkeen, vihan aikana,vihan jälkeen ja kostonhimon aikana, kostonhimon jälkeen. Ja se tunne on rakkaus. Ja siitä opin jotain ihan uutta. Ihan uutta. Siitä ei nyt enempää. Siitä sitten lisää neljännessä teoksessani joskus vuonna 2014 -2015, luulisin. Tämä on jo kehitystä, meinaan saada tunneteokseni joskus oikeasti valmiiksi asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti