maanantai 14. lokakuuta 2013

Ryhmän voimin tai kahden kesken


On keskiviikko ja syyskuun yhdeksäs päivä ja kello on iltaa kuusi. Olen työhuoneellani, joka sijaitsee Limingassa. Talo on vanha ja joka nurkasta kuuluu menneisyyden ääniä. Enää en pelkää niitä ja nykyään olen täällä jopa pimeänkin aikaan.
Tänään olen miettinyt sitä, mitä haluaisin sanoa ja minkä asian haluaisin tuoda esille ja miten? Mikä auttaisi montaa muutakin ihmistä, eikä vain minua, mutta tietenkin minuakin.
Viime aikoina olen pohtinut paljon sitä, kuinka ihmeellisistä asioista ihmisillä nousee ns. kusi päähän ja myös sitä, kuinka helposti me ihmiset mitätöimme toisiamme.
Siihen mitätöimiseen, siihen lähtee aina ryhmä muita ihmisiä mukaan ja sen ryhmän saa aikaan johtoporras. Ja se on todella käsittämätöntä se miten porukalla sitten syrjitään yhtä ihmistä. Olen ihan varma että jos se ryhmä näkisi itsensä, se ei olisi mukana.
Joskus se tarvitsee tuekseen vain yhden jäsenen ryhmästä ja sekin riittää mitätöimään, syrjimään niitä toisia tai toista siinä ympärillä.
Tämähän on ihan selvä ja tuttu asia, mutta sitä ihmettelen, kuinka tämä onkin näin hyväksyttyä ja sallittua. Eikä asiasta oikeasti puhuta todenmukaisesti. Ehkäpä vain savustetaan ylimääräinen pois ja jos savustettava ei tajua heti lähteä, niin ei oteta sitä mukaan tilaisuuksiin, ei nähdä sitä.
Tehdään yhdessä hänestä näkyvästi näkymätön. Ei oteta häntä mukaan. Tehdään hänestä ulkopuolinen. Ja tämä ihminen, jota syrjitään, josta on tehty näkymätön, vaikka hän kuinka olisi tehnyt näkyviä asioita, hänen luokseen ei mennä. Hän olkoot yksin ”onnistumisensakin” kanssa. Ja koko ryhmä siinä ympärillä hiljaa hyväksyy ja sallii tämän tapahtuvan.
Saduilla ihmiset on yritetty saada tajuamaan erilaiset ongelmamme jo lapsena ollessamme. Ja silti tänäänkin eri työpaikoilla, yhdistyksissä, harrastuksissa, perheissä on useita Tuhkimoita, on äitipuoli ja monta sisarpuolta.
Nämä sisarpuolet mahdollistavat äitipuolen olemassa olon, äitipuolen voiton.

Nykyajan Tuhkimot vain odottelevat pelastavaa prinssiään, joka ei tule edes paikalle.  Eivätkä nykyajan prinssit huomaa Tuhkimon läsnäoloa ja prinssin tuoma kenkä, se sopii kätevästi heti sisarpuolen jalkaan.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

En minä voi

En minä voi päättää,
mikä on sinulle tärkeää ja mikä ei.

En minä voi tietää miten toimit ja miten et.

En minä voi vaatia,
että välittäisit, olisit oikeasti uskottava
tai edes luotettava.

En minä voi tietää,
kuin vain omat näkemykseni ja asiani.

Vain omassa elämässäni voin laittaa asioita tärkeysjärjestykseen,
niin kuin parhaakseni katson.

Ja voin päättää,
että itse olen uskottava, turvallinen ja luotettava.

En minä sinun olemiselle mitään voi,
enkä sinun olemattomuudelle.

Vain itselleni voin,
ja sille mihin lähden mukaan,
ja mihin en.