keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Tajunnanvirtaa II

Nautimme tänään erinomaisesta päivästä kolmen saaren risteilyllä. Retki alkoi Kosin kaupungista ja ensin pysähdyimme Pserimoksella, rannassa olimme tunnin verran. Kävimme kirkolla ja todella kauniilla hautausmaalla. Sitten jatkoimme laivan kyydissä taas matkaa ja saimme herkullista ruokaa laivasta (souvlakia, tzatzikia, kreikkalaista salaattia ja leipää). Ruoan jälkeen pysähdyimme Kalymnoksen saarelle, sinne minne meidän oli tarkoitus tulla koko ajaksi alunperin. Olimme Pothian satamakaupungissa ja kävimme pesusieniverstaalla, nyt siis tiedän miten ne pesusienet tehdään ja mistä ne on kerätty.

Ja löysin saarelta pienen puodin, jota piti herttainen muori. Puodissa oli myytävänä mm. ristiäislahjoja, joita ostin kaksi, tyttäreni Hannan pojan ristiäisiin ja toisen tyttäreni Jutan tulevalle vauvalle ja lahjoilla jotka ostin on erityinen merkitys täällä Kreikassa. 

Taas jatkoimme laivalla matkaa, kävimme ihailemassa delfiinejä, oli se huikea näky. Päivän lopuksi ankkuroimme pienelle lahdelle Platin ulkopuolelle ja hyppäsimme laivalta mereen uimaan, oikeastaan kellumaan erittäin suolaiseen meriveteen. Matka kesti yhteensä kahdeksan tuntia, enkä palanut.

Mietin matkalle lähtiessäni, että voisin näihin hiuksiin laittaa vaaleita raitoja, mutta en laittanut. Nyt huomaan ettei se haittaa, mun hiukset ovat täällä vaalentuneet ja niissä on todellakin vaaleita raitoja, ihmeellinen aurinko.

Ja Kreikka on erinomainen paikka minulle kirjoittajana siinä mielessä, että täällä ollessani saan keskeneräisistä teksteistäni valmista tekstiä. Miellyttävä yllätys itselleni. Laivamatkalla keksin pari uutta ideaa käsikirjoitukseeni. Tämä on muuten paljon helpompaa, tämä kirjoittaminen lapsille kuin aikuisille ja se tekee paljon, että kyseessä on käsikirjoitus joka on satua (tietenkin tämä on ihan täyttä totta silti itselleni).

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Tajunnanvirtaa I



Tänään kävimme Juhon kanssa tutustumassa paikalliseen oliiviöljypuristamoon.
Kierroksen jälkeen jatkoimme matkaamme viinitilalle

Nyt tiedän herkkujeni valmistumisesta enemmän ja ymmärrän, miksi oliivit ovat ennemmin kalliita kuin halpoja. Mutta en ymmärrä sitä, miten hyvä viini taas voi olla niin halpaa täällä, aikaavievää työtä sekin. 

Viinitilan jälkeen jatkoimme kulkuamme vuoristoon ja päädyimme pieneen vuoristokylään nimeltään Zia. Siellä seurasimme tavernassa paikallista naiskokkia, kun hän valmisti perinteistä moussakaa. Kuuntelin hyvin tarkasti, jotta osaisin edes jotenkin valmistaa sitä kotonani. 

Reissumme jälkeen tulimme kaupan kautta (juotavaa) hotelliimme. Kävimme uimassa altaalla ja sitten aloin lukemaan kirjaa, joka minulla on tällä hetkellä kesken ja Juho alkoi valmistamaan keittiössämme ruokaa, broileripastaa ja salaattia. Tämän tajunnanvirtakirjoittamiseni jälkeen jatkan käsikirjoitukseni työstämistä.

Jonkun itselleen tärkeän kirjoittamisen kanssa täytyy antaa itselleen ajat, niin kuin töihin mennään työajoilla, niin minun täytyy antaa itselleni myös kirjoittamisajat, olla töissä ja kirjoittaa menemään. Miksikö? Muuten se kirjoittaminen menee V A I N ajattelemiseksi. Mietin vain, mitä sadussani tapahtuu ja miten siinä edetään ja kirjoittaminen jää tekemättä. Siispä kirjoitan tätä blogia ensin ja siitä siirryn sitten satukirjani työstämiseen.

Ohjaan itse luovan kirjoittamisen kurssillani, että pitää ensin suostua kirjoittamaan huonoa tekstiä eli paskaa ja sitä kautta on mahdollisuus päästä tuottavaan kirjoittamiseen.

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Jännitti kyllä




-          Ennen kuin lähden Kreikkaan niin lähetän sulle jotain viisi sivua keskeneräistä tarinaani.
-          Hyvä.

Ja sitten on seuraava aamu ja olen lentokentällä Helsingissä. Otan tietokoneen, muistitikun ja sieltä haen keskeneräisen käsikirjoitukseni. Katson käsikirjoitusta ja pysähdyn sivulle 35, korjailen sitä sivulle 45 asti.

-          Voitko oikolukea tuon kymmenen sivua, lähetän sen kohta kuvittajalle.
-          Eikö meidän pitäisi mennä tuonne lähtöselvitykseen?
-          Ei tässä ole kiirettä, voitko oikolukea sen ensin ku lupasin sen kuvittajalle.
- Tehty
-          Mitä?
-          Tää oli valmis ja hyvä.
-          Eikä muka ollut sellaisia sanoja, joita ei muut ymmärrä ku mie? Tai joku kielioppijuttu väärin?
-          Ei ollut, tää on hyvä.

Ja sitten lähetin sen kuvittajalleni, vaikka mua jännitti ihan hulluna mitä hän on mieltä? Vieläköhän kuvittajani haluaa kuvittaa sen.  Olen kertonut hänelle koko sadun, mitä siinä tapahtuu ja mitä siinä tehdään jne. Mutta hän ei ole vielä nähnyt miten olen sen kirjoittanut. Ja koko ajan kun mietin satuani, näen mielessäni kuvittajani piirokset siinä.

-------

Illalla Kreikassa, olen jo nukahtamaisillaan, kuulen että puhelimeen tuli viesti, mutta olen todella väsynyt, enkä jaksa lukea viestiä vaan nukahdan. Aamulla luen viestin. Se oli kuvittajaltani. Hän on tykännyt, kuvittaja on ollut onnellinen, että olen valinnut hänet satukirjani kuvittajaksi. Olen onnellinen ja menen heti aamusta koneelle ja työstän seuraavat kymmenen sivua valmiiksi.


Huh, kylläpä minua jännnitti ja tästä on hyvä taas jatkaa. Kiitos.

Äkkilähdöllä kirjailijamatkalle



Varattiin äkkilähtö. Otettiin se halvin. Määrittelemätön majoitus ja kaksi viikkoa Kosille, matkat ja yöpymiset  yhteensä 500 euroa. 

Ajattelin, etten muuta toivo kuin kirjoituspöytää, jossa voisi kirjoitella ja että olisi meri lähellä. Ja mitä saimmekaan määrittelemättömällä majoituksella: Huoneiston, jossa on kaikki uutta ja hienoa, on tyylikäs kirjoituspöytä ja todella käytännöllinen, tässä on hyvä kirjoitella keskeneräistä teosta, joka on tarkoitettu luettavaksi lapsille. Ensimmäistä satua siis täällä työstän.  Ja on meri, ihan tuossa nurkan takana, oikeastaan asumme meren rannalla.  Ja on uima-allas, ilmastointi kahdessa eri huoneessa, on kylpyhuonetta, oma keittiö astioineen jne. Tässä huoneistossa on kaikki mitä tarvitsemme ja enemmänkin.

Kyllä Elämä antaa, kunhan vain siihen luottaa ja uskoo tosissaan, niin mie ajattelen
.
Ennen lähtöämme aikaisempana päivänä  ajattelin, että kaikki säästörahat ovat nyt menneet, katsoin säästötiliä, siellä oli enää 27 euroa. Mietin, että nyt täytyy miettiä kuinka paljon syö ja juo, kun käyttörahoilla eletään lomallakin, ei siis säästörahoilla.  Minun luottokorttini oli kadonnut, hain sitä päivän ja illankin. Tuli tietenkin hätä, että onko luottotililläni rahat vielä tallessa, koska kortti on hukassa. Tarkistin siis kaikki tilit, oli luottotilillä rahat, mutta kuoletin kortin, koska kortti oli hukassa ja vilkaisin samalla säästötilille. Siellä oli 327 euroa. Mitä hittoa? Ei siellä pitänyt olla ku 27 euroa. Tarkistin tilin, mistä ne rahat ovat tulleet? Ja odotin vielä aamuun, ennen kuin uskalsin siirtää säätötilillä olevat rahat käyttötilille, oli ne siellä edelleen ja näytti ne olevan minun. Jotain oli sattunut pari päivää sitten kun siellä oli vain 27 euroa jäljellä. En tiedä mitä, ehkäpä minun oma laskuvirhe. Jos niin, niin olipa mukava virhe. En olisikaan tarvinnut luottotililtäni kuin tuon 300 euroa.

Uskon myös, että kaikella on tarkoitus, kaikilla vastoinkäymisilläkin on joku hyvä tarkoitus ja tällä, että kortti oli hukassa, oli se, etten olisikaan sitä tarvinnut. Ilman sen hukkaan menemistä, en olisi enää tarkistanut, että mulla on jo se 300 euroa ilman mitään luottokortteja.
 

Tänään olen jo muokannut keskeneräistä käsikirjoitustani valmiimmaksi, nyt uimaan ja ajateltiin löytää se Kosin keskustakin tänään.

Ja minä kiitän,
luotan ja uskon tähän hetkeen. 

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Se on sydämestä kiinni.

Siitä tulee huono omatunto / jos on liian kauan tilassa / missä sydän / ei haluaisi olla.
Ja kun ei sydäntään kuuntele / kaikki / koko oleminen / menee ihan itsestään / rumaksi.

- KjH-