Hei Pia !
Luin tänään autossa
matkalla Oulu- Liminka teoksesi Äären ympärillä on kylmä muuri loppuun.
Minusta se oli juuri sen pituinen kun sen piti ollakin. Oli asiaa hyvin,
ei liikaa eikä liian vähän. Juuri sopivasti.
Jännitin ja odotin loppua kovasti.
Ja se loppui todella kunnioittavasti, hienosti. Luin ja itkin autossa
sivulla 122. Kyyneleitä kuivatessa sanoin: Onpa vain kun sai minut tässä
lopussa vielä itkemään. Mies vieressäni kysyi: Mikä siinä itkettää?
Mie: Ei sitä voi selittää. Mies: Lue se lause mistä se itku tuli. Mie
vastaan nauraen: Ei se ole mikään lause ku koko tarina ja hetket siinä
ja sen loppu ja koko juttu tuli minuun läpi kirjan päättyessä. Se on
hienoa se.
Ja Pia, se missä kohtaan tämä teoksesi nimi
mainittiin, nerokasta. Ihastelin sitäkin kovasti. Hyvin hoksattu nimi
valinta. Tärkeä kohta teoksessasi.
Ja on niin kuin kaksi
hetkeä, se kun sitä luki/lukee ja se kun sen on lukenut ja se jää
tajuntaan mietittäväksi, ei katoa siinä kun kirjan kannet menee kiinni.
Kaunis on teoksesi Äären ympärillä on kylmä muuri.
Tästä kannattaa olla
todella ylpeä ja kiitollinen, niin kuin varmaan oletkin.
Ystävällisesti, Kaisa Halmkrona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti