Se tiedostamaton teeskentelyni on nyt ohi. Loppunut. Poissa. Ja olen ollut nyt vähän toista viikkoa vihainen. Mieltäni kovastikin. Enkä ole nukkunut neljän vuorokauden aikana kuin yhden yön ja se oli se toinen yö neljästä. Eikä minua väsytä.
Minua ärsyttää asiat, jotka ei ennen ole ärsyttäneet. Aikaisemmin olen antanut jokaisen olla itsensä tällaisissa asioissa mitkä nyt ovat ärsyttäneet. Olen tajunnut että pääasia että tietää itsensä. Mutta nyt olen ärsyyntyt siihenkin.
En viitsi alkaa tässä selittelemään syitä mitkä ärsyttää ja mille olen vihainen, mutta sen olen huomannut, että kun poikani tulee lähelleni. Olen ärsyyntymättä. Ja kun olen tyttäreni lähellä, se viha on poissa ja kun esikoiseni soittaa, ei mitään tietoa aikasmmasta vitutuksesta. Käsittämätöntä.
Mutta muuten vituttanut reilu viikko ja ihan tosissani. Eikä sitä pitele mikään tätä vitusta, silloin kun se pääsee ääneen ja huutoon asti. Eikä siihen oikeasti ole mitään syytä kuin..
En ole nukkunut
Eikä minua silti väsytä.
Ja tiedän että Kierre teokseni on kirjana mulla kädessäni 19. 7 ja se on järkyttävä teos.
Se on kirjoitettu ja kohta kirja julkaistaan ja olen helvetin vihainen.
Mitenköhän mie selviän niistä julkkareista. Ei auta muu kuin toivoa ja uskoa, että tää viha on käsitelty siihen mennessä.
Enkä tiedä miten käy kun lähen heti julkkareitten jälkeen seuraaavana päivänä Helsinkiin ja sieltä sitten Italiaan.
En ole yhtään yhteistyöhaluinen. Toisaalta voinhan mie erakoitua siellä kolmeksi viikoksi kirjoittamaan. Ja toimia matkalla niin kuin nuorena tein, keksin tarinoita kaikesta mitä näin. Joskus mua harmitti se, että oltiin liian aikaisin perillä, tarina loppui kesken. Mutta sillä tekniikalla selvisin aikuisikään asti.
Se olisikn ihan uutta nyt, etten olisi ollenkaan sosiaalinen. Enkä empaattinen ja että kirjoittaisin joka päivä. Tulisikohan taas järkyttävä teos.
Ei tule. Lupaan sen itselleni.
Mutta niin meillä on nyt talkoot. Pihatalkoot. Takapiha on ihan myllätty, enkä tiedä mikä tulee olemaan lopputuos. Siis menen nyt tekemään talkoomiehille kalakeittoa. Yritän ajatella hyviä ja rakkaus asioita. Lapsiani ja lastenlastani. Se auttaa etten alkaisi nyt väsyyneenä talkoomiesten kanssa haastamaan riitaa.
On tämä vitttumainen tämä vihan tunne ja ärsyyntyminen. Ja se etten pysty sen kanssa pitämään itseäni aisoissa.
Erakoituminen olisi nyt erittäin hyvä asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti