- Huomenta.
- Missä sie olet ku kuuluu vain ääni? Ai vessassa.
- Näin viime yönä aikamoista unta taas.
- Kerro?
- Täällä Italiassa oli sellainen komea ja kuuluisa galleristi ja taiteilija Donato Rizzi ja hän oli kovasti kiinnostunut minun, Mariannen ja Mikon taiteesta ja sitten siinä kävi niin, että me kaikki menimme sinne hänen galleriaansa ja me pystytettiin sinne oma näyttelymme pystyyn. Ja hirveästi ihmisiä touhusi ja teki töitä meidän näyttelymme eteen.
Ja siitä näyttelystä oli ympäri Materaa mainoksia ja yhteistyöstä Finlandia- Matera oli kirjoitettu neljään eri lehteen. Se oli siksi niin joka paikassa näkyvänä, koska se oli ensimmäinen kerta että sellainen yhteistyö oli toteutunut täällä Materassa.
Ja Mistä voimani -taulut oli siellä seinillä italiaksi ja Mikko oli kehystänyt ne todella hienosti. Ne taulut olivat kauniisti ja hyvin. Niin kuin unessa onkin, parhaiten ikinä.
Ja illalla meillä oli siellä sitten avajaiset, juhlat. Oli hyvät tarjottavatkin.
Siellä oli paljon D. Rizzin ystäviä, tuttuja ja valokuuvaajia paikalla. Ja sitten sinne tuli myös kaksi eri tv-kuvausryhmää paikalle.
- Hah, mitä toi kertoo sinusta ku näet tollasia unia? Vähänkö haluaisit olla esillä enemmän.
- Ja tiiäkkö, mun piti molempina kerroilla lausua siinä sitten runoja suomeksi, niissä tv-lähetyksissä ja se italialainen tyttö, Iida lausui samat runot sitten italiaksi. Ja ihmiset tykkäsivät ja kehuivat. Harmi kun he puhuivat unessanikin italiaa, kun sitten joku kulttuurinainen, joku suuri nainen Roomasta, hyvin tunnettu nainen kertoi siinä tv-lähetyksessä meidän näyttelystämme, minun runoistakin, enkä ymmärtänyt mitään muuta kuin Kaisa-sanan ja eleet, kun hän näytti minun ja Mariannen töitä. Olisi ollut kiva käsittää ees oma uni. Niin ja sitten mulle tulkattiin, että se nainen halusi, että Kierre-teokseni olisi käännetty italiaksi ja sitten hän otti minun yhteystiedot.
Ja ne juhlat päättyivät vasta klo 24 aikoihin.
- Olipa vain uni.
- No niin oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti