Yhdessä.
Kummin haluan olla oikeasti.
Yhdessä yksin vai
Yksin yhdessä.
Kumpikin käy, kunhan en ole yksin.
Joskus haaveilin, että haluan olla vain yksin.
Voi kuinka väärässä silloinkin olin.
On se niin hieno asia, että mulla on lähellä, vierelläni
ihmisiä, jotka haluavat kulkea kanssani ympäri maailmaa. Ihmisiä jotka voivat
kulkea kanssani, ihmisiä, jotka haluavat ja saavat tehdä niin.
En missään nimessä haluaisi olla yksin täällä taiteilijaresidensissä,
Materassa. Tässä talossa, joka muistuttaa kirkkoa, linnaa, palatsia.
En yksin.
Vaikka nytkin, kun kirjoitan tässä, olen ihan yksin suuressa
tilassa.
Ei ketään vierellä, ei lähellä. Saan olla rauhassa, tykkään
olla rauhassa, tässä.
Olen aina
ollut kova matkustelemaan. Kun lapseni olivat pieniä, matkustin heidän kanssaan paljon. Ja tänään olen todella onnellinen siitä, että minulla
on ystäviä, tuttuja, sukulaisia, jotka haluavat, voivat, saavat kulkea maailmalla
kanssani. Ja he ovat sellaisia, jotka
eivät haittaa, joita ei itseä haittaa se, että jos vaikka törmää toiseen pahki.
Ja me annetaan toisillemme tilaa ja jos pelottaa, me olemme
kyllä toisillemme läsnä. Se jos mikä on huippua. Kaikki ottavat itsestään
vastuun, olemisestaan ja tekemisistään, mutta jos on tarvis, niin huolehditaan
toisistammekin. Ja sekin on sallittua.
Täällä residenssipaikassa on kymmenen huonetta, kolme
eri kerrosta. Vessoja on neljässä eri paikassa.
Nyt on keskiviikko ja kolmas vuorokausi täällä olemista. Kumppanini Juho on kirjoittanut keskeneräistä teostaan jo kolme vuorokautta. Juho aloitti työskentelyn heti. Juho on löytänyt
täällä kellaripaikan ja luolan päädyn, löysi heti tulopäivänä, maanantaina.
Täällä kellarissa on vilpoisaa. Nyt olen täällä minäkin. Kirjoitan ison talon kellarissa. Kello on puolenpäivän.
Täällä on hyvä olla näin yhdessä. Ja yksinkin, kun tietää että se ei ole
totta. Ettei ole oikeasti koko aikaa
yksin. Vain työaikana niin. Juho on luolan päässä, mie kellarisssa.
Kun tulin tänne, olin ajatellut etten mene siihen
makuhuoneeseen, josta Ville Ranta oli kirjoittanut blogiin, että siinä kuuluu
ulkoa päivittäin koiran haukuntaa, mutten ollut nukkunut sunnuntai aamun
jälkeen yhtään ja oli jo maanantai kellokin jo kahden aikaan. Menin eka
sängylle jonka tajusin, laitoin lakanan ja nukahdin.
Kuulin sen
koiran haukunnan ja tajusin heti, olen siis siinä mihin en aikonut mennä. Mutta se ei haitannut, nukahdin heti.
Ja tänään olen jo rakastunut makuhuoneeseeni, jossa nukun
yöni ja vietän siestani. ja sielä on paljon tilaa.
Olen nukkunut hyvin. Olen ollut täällä kaksi yötä ja
molempina öinä olen nukkunut hyvin.
Ja parasta tähän mennessä täällä olemisessa on tämä yhdessä oleminen.
Saa olla yksin, mutta tietää ettei se ole koko aikaa niin.
Saa olla yksin, mutta tietää ettei se ole koko aikaa niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti