Matkalla taas

Olemme menossa Helsinkiin. Ensin viedään Teemu kotiinsa. Ja sitten jatketaan Vantaan lentokentälle. Pitäisi olla lentokentällä aamuyöstä puoli neljä. Saksan lentokentän kautta Italiaan. Italiassa olisi tarkoitus olla huomenna  jo klo 11.15. Kello on nyt illalla kahdeksan ja matkaa Jyväskylään on vielä sata kilometriä.

Eilen oli sitten Kierre-teokseni julkkarit.

Oli Nisperon kolmen kirjan julkkarit. Ja Kierre oli yksi niistä kolmesta. 

Siellä oli läsnäolevia ihmisiä paikalla. Oli ystäviäni, tuttuja ja tuntemattomia, rakkaita ihmisiä paljon. 

Oli hyvät juhlat Tähtitornin kahvilassa ja oli aivan ihanat jatkot Välimeren ravintolassa Olimpoksessa.

Ja oli hyvät jatkon jatkot Krankassa ja nyt hieman särkee päätä.

Ne olivat todella onnistuneet juhlat. 

 

Olin pyytänyt julkkareihini kuvaajan kuvaamaan videolle esitykseni.

Tässä olisi molemmat esitykset teillekin nähtäväksi, olkaa hyvä. 

Perjantaina

Lauantaina

 

Luin Kierre-teokseni heti kun sain sen käteeni.  Kirjana käteeni. Sain sen eilen. Olin menossa kuntosalille ja kuntosalin edessä sain viestin, että kirjat ovat tulleet ja että kaikki kirjat ovat hienoja. Mietin, että miten mie nyt maltan mennä salille enää, kun noin kauniisti puhuu minun kirjastani. 

Muistin, että aloittaminen on aina tärkeintä, se miten sen tekee ja päätin etten aloita tätä niin, että juoksisin kirjani perässä vaan menen salille ja olen siellä vähintään sen 40 min. En juokse tämänkään kirjani perässä ja sen pillin mukaan. Erotan heti itseni kirjasta jota en ole vielä edes nähnyt. On kaksi ihan eri asiaa: Se kuka olen ja se mitä kirjoitan. Menin siis hoitamaan itseäni kuntoon, menin salille pyöräilemään, pyöräilin 20 min. Sitten juoksumatolle ja juoksin 20 min, jonka jälkeen Torinrannan kautta Tähtitorniin kirjani luokseni. 

Ei tuntunut omalta, kysyin heti itseltäni: Kuka tämän on kirjoittanut? Näin hienon kirjan.

Kun katsoin noi esityksenikin noista videoista, mietin Kuka tuo nainen on, joka väittää olevansa minä.Noin itsevarma ja voimakas ja vahva tuossa yleisön edessä ja kysyin mielessäni: Kuka hitto tuo oikein on? Mitä hittoa tässä on oikein tapahtunut? Siis olenko tuo mie? En tunne tuota, tekee mokia, eikä välitä, ei ees näytä sitä vaan luontevasti vain jatkaa puherunon lausuntaa. 

Aloittikin perjantai esityksen ihan väärin, mutta nauraa ja aloittaa alusta.

Sitten kysyn itseltäni: Miten käy kun lakkaa välittämästä turhista murheista?

Miten käy, kun lakkaa ottamasta itseään ja tekemisiään liian vakavasti?

Vastaus: Sitten käy erittäin hvyin.

Rohkeus on sitä että menee pelkoaan kohti.

Joskus sain halvauskohtauksia ku pelkäsin olemista ja elämistä niin hitosti.

Muistelen pelkoani. Mulla oli käsikirjoitus kädessäni, keskeneräinen ja menin Ouluun kirjamessuille, olikohan elokuu 2012? Siellä oli runopuulaakikilpailu. Kolme runoilijaa pyydetty paikalle. Oli kaksinkertainen lavarunouden suomenmestari ja oli Pohjois-Suomen lavarunouden mestari vuodelta 2012 ja mie pelkoni ja papereitteni kanssa.

Ja tuomareita oli neljä, tajusin että meitå arvostellaan, saadaan kritiikkiä. Tärisin ihan hulluna. Oli pyydettävä mikrofoniin teline, koska kädet tärisi ihan hulluna ja oli pitelemistä niitten papereitten kanssa.

Silloin Kierre-tekstini oli vain tarina puherunon muodossa ja keskeneräinen muutenkin. Mutta lausuin paperilta tuon eka perjantain, keskeneräisenä, mutta luottaen tarinaan. Silloin jo erotin itseni ja tarinan toisistaan, en välittänyt siitä miltä näytin ja kuinka itse tärisin vaan luotin siihen mitä luen.   

Luulin että mulla menee taju siinä lavalla. Ne tuomarit oli ihan lähellä. Vieressä ja hitto he kuuntelivat.

Joku myös itki ja tykkäsi. Yleisöstä osa oli järkyttynyt ja mie edelleen tärisin.

Menin takaisin istumaan yleisön joukkoon. Vierelläni istui kirjailijatuttuni ja hän kysyi: Miksi jännität noin paljon? Ja se ei loppunut yhtään se jännitys. Vastasin: Ei niin, se vain paheni loppua kohti. Jos teksti olisi vielä jatkunut, olisin pyörtynyt.

Yleisöstä runoilijatuttuni kyseli:

-          Koska tää teos julkaistaan?  

      En tiedä, koska mulla ei ole vielä kustantajaa tälle teokselle. Ajattelin että löytäisin kustantajan täältä.

-          Miten niin täältä, ihmetteli hän.

-          No kun tämä on kirjamessut niin ajattelin että joku kuulisi mun esityksen ja olisi kiinnostunut. Mutta en ikinä enää osallistu lavarunouskilpailuun. Ku en osaa sitä. Enkä ikinä opi ulkoa omia runojani.

Ja miten kävi. Kahden viikon päästä tuosta kustantaja otti minuun yhteyttä, oli kuullut runoni kirjamessuilla ja me tehtiin kustannussopimus, hain vuorotteluvapaata ja aloin työstään kunnolla Kierre-teostani loppuun.

Ja osallistuin keväällä 2013 Pohjois-Suomen lavarunouskarsintaan. Ja voitin sen.

Ja eilen julkkareissasi, en jännittänyt yhtään, en pelännyt mitään virhettä. Olin päättänyt hyväksyä kaiken mitä siellä tapahtuu, En odottanut mitään, en vaatinut.

Ja sain kaiken sen mitä en  uskaltanut edes pyytää. 

Ja olen todella kiitollinen. 

En muistanut pelätä.