perjantai 19. huhtikuuta 2013

Rovaniemi -> Tornio -> Kemi -> Liminka -> Oulu -> Liminka

- Minun on pakko opetella ja harjoitella omia runojani lausumaan tai lukemaan tai jotain. Kyllä mun täytyy uskaltaa ja lukea siellä omissa julkkareissa. Ja tärisemättä ja panikoimatta.

- Mie voin auttaa sinua, voin ohjata sinua. Parasta olisi että opettelet ne ilman paperia.
- En mie osaa, en ole koskaan osanut.
- Osaat sinä.

Ja sitten me keskustellaan siitä, miten tärisijä -ihmisenä opin lausumaan runoni ilman paperia.
Lähden. Menen autoon. Otan paperit viereen, luen läpi ne ja alan opettelemaan. Ajan Rovaniemeltä Tornioon.

Olen Torniossa, menen sisälle.

- Äiti, arvaa mitä? Opin tuossa tulomatkalla runoni ulkoa. Osaan ne nyt sitten siellä julkkareissa.

Menen koneelle ja huomaan. Huomenna olisi Pohjois-Suomen lavarunouskilpailu. Nyt osaisin kahden 3 minuutin verran ulkoa. Ja tarvitsisin sen 100 euroa, minkä saa hän joka pääsisi jatkoon. Minulla on tapaaminen huomenna Kemissä, siellä voi mennä aika myöhään. Ok, en mene kilpailuun jos en ehdi.

Seuraavana päivänä tapaaminen on päättynyt puoli neljältä, ehtisin. Mutta en osaa sitä kolmatta kolmea minuuttia ulkoa, jos sattuu että pääsisin finaaliin asti. Kyllä mun pitää olla ihan valmis jos menen, ei mitään että viimeisen lukisin paperista, jos siis sinne asti pääsisin. Ok, jos opin sen kolmannen osan ennen Oulua niin menen sitten. Menen autolle, luen autossa läpi ja lähden matkaan ja aloitan harjoittelemisen.

Lähellä Oulua olen jo oppinut. Mutta en vielä ole varma, ok, laitan Suomipoppia ja se laulu mikä sieltä tulee, sen sanoista kuulen että kannattaako mennä ja mikäs muu sieltä tulee kuin Eriniä: Mitä tänne jää ja otan puhelimen ja kysyn järjestäjältä, että vieläkö kisaan mahtuu.

Ennen Oulua puhelin soi.

- Missä olet?

- Oulussa, meinaaan mennä jonnekin vähän siistiytymään ja sitten sinne lavarunouskilpailuun ku opin ne tekstit lausumaan ulkoa. Vai haluatko sie mukaan?

- Haluan. On hirvee ikäväkin sua.

- Ehdinkö mie vielä Liminkaan hakemaan sinut ja vähän siistiytyyn siellä.

- Ehdit sie.

Ja niin jatkan matkaa suoraan Liminkaan. Harjoittelen vielä ensimmäisen kerran tekstini ihmisen edessä. En muistakaan enää niin hyvin. Ehdin harjoitella vähän. Pikapesu, hajua laittaa ja hieman ripsiväriä ja kajaalia, koru kaulaan, nahtatakki mukaan. Ja autossa vielä harjoittelen.

Ja niin minusta sitten tuli ja ihan yllättäen vuoden 2013 Pohjois-Suomen lavarunouskilpailun voittaja.

Ja olen siis seuraavaksi matkalla edustamaan Pohjois- Suomea Kuopioon lavarunouden Suomenmestaruuskisaan, joka on toukokuun lopulla  ja tässä nyt ihmettelen, miten tässä näin oikein pääsi käymään.

Ja me tehdään tänään sitten herkkuruokaa sen kunniaksi että pääsin esiintymispelostani, pääsin siitä lapinmatkallani.

Ja minulle selvisi aika pian myös sekin, ettei se ollutkaan tämä kilpailu mistä sen satasen voitti vaan se oli ihan toinen runopuulaaki-kilpailu se. Ja mie olin vain ruokarahaa vailla, naurattaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti