Tunnetta joo.

Oulussa, cafebisketissä. Tunteita ja tunnetta. Olen aloittanut tätä tunnekokoelman kirjoittamista jo vuonna 2007. Vuonna 2011 kirjoitin sitä enemmänkin ja laitoin Ihmisissä -näyttelyyn ko. kokoelmasta kolme runoa. Ja nyt huomaan että kokoelmani on kadonnut. Kaikki noin 82 runoa. Aloitanko siis alusta? Oliko kaikki aikaisempi vain harjoitusta? Ei sillä oikeastaan ole edes merkitystä enää. Tiedän että ne kirjoitukset löytyvät kyllä, millä on sitten merkitys. Laiskottaa. Heräsin viime yönä taas johonkin ihan ihme juttuun. Heräsin ja siinä vieressä oli joku valopallo. Kirkaskin se oli. Mikä lie.Uni?  No katoin sitä hetken ja mietin, että en kyllä jaksa tuohon kiinnittää enempää huomiota, enkä pelätä tuota ja mietin, että näkeeköhön Juho tuota. Pään kokoinen kirkas valo. Sitten nukahdin uudestaan ja heräsin varttiavaille kolme yöllä ja muistin sen valon. Varmaan se oli unta, ajattelin. Nukahdin uudestaan ja sitten näin unta tästä tunnekokolemasta mitä yritän nyt kärsivällisesti työstää uudestaan. Näin unessani keskeltä (neljättä?) teostani sellaset viisikymmentä sivua ja joku sanoi, että ne ovat ihan valmiita. Sanoin ettei se ole mahdollista, koska en ole ees löytänyt niitä jotka ovat kadoksissa. Ja aamulla kun heräsin eka ajatukseni puoliunessa oli-> paskaa tekstiä. Että tällainen päivä tänään sitten. Tänään yritän löytää tämän hetken ja luottamuksen jostain täältä koneeltani. Niistä en haluaisi luopua.

Tämä, että opiskelee tunteita. Tämä syö ihmistä. Tämä että kaiken katsoo omasta näkökulmasta, kaiken katsoo itsensä kautta. Voi että ihminen itse, katsoja siis on sitten paha ja ilkeä ja itsekäs. Ja se, jos katsoo jotain toista vähääkään niin että ajattelisi sen olevan ilkeä tms, sitä sitten ylentää itsensä muka paremmaksi sillä ajatuksella. Ja sen tiedostaen itsestä tulee ilkeä.

Mietin että kirjoitanko tämän teoksen toisesta ihmisestä,eli heistä vaiko minusta vai sinusta? En mie voi kirjoittaa että hän on kateellinen tai sinä olet itsekäs jne..päätin siis työstää tämän itseni kautta ja voi kuinka olenkin kateellinen, ahne ja itsekäs, ilkeä jne. Raskasta. Raskaampaa mitä ajattelin.

Hitto kaikki tunteet minussa ja minuun. Kaikki ja HUOM! Varsinkin ne jotka on piilottanut aikaisemmin!!! Ne vain tulevat ykskaks ja ovat läsnä.  Ja nyt on muuuten menossa sellainen oppikirja kuin nainen ja naisen viha. Sitä siis luen nyt oppiakseni vihasta. Voiko tässä seota? Ei kait? Mutta olisi kuulkaa rikkaus, jos olisi ihminen jonka kanssa voisi ajan kanssa keskustella nämä. Joku joka ymmärtää, ei ymmärrä, kyseenalaistaa, ihmettelee kanssani. Pitääkö tämän teoksen takia mennä terapiaan juttelemaan?  Hitsi, se olisi kyllä jotain se. Odottaisin joka viikko että pääsisin juttelemaan nämä tunne asiat. Tunnekirjoitukseni. Tai voinhan mie jutella ne täällä, itsekseni. 

Tämän viikon torstaina menemme ystäväni Mariannen kanssa Kemiin Pohjolan Sanomien näyttelytilaan kirjoittamaan runomuotokuvia ihmisistä, heistä joita sinne tulee olemaan läsnä. Aloitamme klo 12 ja lopetamme klo 15. Ja sitten keräämme näyttelytaulut seiniltä ja viemme ne kotiimme.