Luin itseni

Eilen oli ne Tasavertaisuus-näyttelyn avajaiset ja sen jälkeen pidin ns.tuparit työhuoneessani. Siellä käväsivät taiteilijatar Tessa ja runoilijatar Tiia. Olivat hetken aikaa, sen aikaa että tutustuivat keittiötilaani ja saatiin juteltua tärkeimmät asiat, liittyen kirjoittamiseen ja sellaseen kirjoittamis"kerhoon", joka kokoontuisi kerran viikossa.

Ja työtilaani jäivät olemaan taiteilijattaret Marianne ja Monika. Runoilijatar Heidi tuli myöhemmin perässä seuraamme ja toi tarot-kortit mukanaan.

Tehtiin salaattia- ja joku otti likööriä ja joku viiniä. Oli leipää ja riisikakkua, paprika -chili tuorejuustoa yms. Minun oli tarkoitus juoda vain pari lasillista. Mutta innostuimme ja joimme enemmän.

Me naurettiin paljon, kyllä me taidettiin itkeäkin välissä. Kirjoitettiin mun työhuonekirjaani, jonka sain muuten Monikalta tuliaiseksi. Juotiin teetäkin välissä. Juteltiin paljon ja kaikenlaista. Parannettiin itseämme ja tietenkin koko maailmaa. Niin ja joo, me puhuteltiin koko porukka kauniiksi se mun työtilani. Ja taidettiin me vissiin jutella kummituksillekin siellä jossain välissä. Mutta nyt on "kastettu" mun työtilani. 

Yö olikin sitten kamala. Oksensin yöllä vessassa ja minua hävetti. Keskellä viikkoa ja mulla on viinistä krapula. Aamulla seitsemän aikaan kun sanoin pojalleni huomenta, niin kyllä mua hävetti. Juhlia nyt tupareita tai mitä vain keskellä viikkoa ja tähän kuntoon itsensä. Häpeä ihminen !

Silti, tänään lähdin kahden aikaan työhuoneelle töihin. Juho tuli mukaani ja  teki meille siellä keittiössäni aamupalan: kananmunia, cheddar-nakkia ja poron varraslihaa tomaattikastikkeessa. Ja siellä oli jaffapulloni, jäänyt eilisestä. Aaah, jaffaa.

Ruoan jälkeen join pannukahvit ja se oli siinä. Krapula oli hetkessä ohi. Ei mitään tietoa enää eilisestä viinin juo(n)nista.  Paitsi se, ettei haluta enää viiniä.

Kirjoitin jonkun aikaani työpäiväkirjaani. Ja Juho luki kirjaa. Ja kirjoittamiseni jälkeen olin menossa kokoelmaani, mutta ei. Ei ollut ollenkaan sellainen olo että olisi jaksanut sitä tekstiä. Ei nyt kun krapulakin meni just ohi. 

Se kokoelmahan on itsessään jo sellainen, mistä tulisi uudestaan krapula, ainakin kirjoittajalle. Ja ei tänään enää.

Joten siivosin keittiöni eilisestä ja tämän päivän syönnistä. Ja sen jälkeen katsoimme Juhon kanssa Ismo Alangon Jumalan monologin.

Siinäpä se tänään oli, työpäiväni.

Eilen siellä avajaisissa luin keskeneräisestä kokoelmastani kymmenen runoa. Jossain puolessa välissä aloin lukemaan nopeammin. Tuli sellainen olo, että MITÄ MIE OIKEIN LUEN! LOPETA. Ja tuntui ettei ne runot lopu, ei millään.

Taisin nyt vasta ensimmäisen kerran kuulla ja nähdä itse tämän kokoelman tekstini. Ja asiani siinä.

Vaikka luin sellaista, jotka eivät olleet K16. Ja kaikki muu vissiin sitten kokoelmassani onkin vähintään K16, silti kun ihminen on antanut kaikkensa johonkin tekstiin.

Ja sitten kun sitä lukee hiljaiselle yleisölle. Se on ihan kamalaa se.

Tärisin kylmyydestä sen jälkeen vähintään puoli tuntia. Ja tajusin ettei siellä oikeasti ollutkaan niin kylmä, kun ihmettelin ääneen että miten kirjastossa on näin kylmä.

Ps. Minulla ei muuten ole nettiä siellä työhuoneessani.