Tänään on ollut todella hyvä päivä. Heräsin äidin luota ja lähdin puolenpäivän aikaan linja-autolla Torniosta Liminkaa kohti. Ja en eilenkään vielä löytänyt keskeneräisestä teoksestani sellaisia runoja, joita voisin lausua tai lukea lasten aikana. Mutta tänään kun menin linja-autoon ja otin läppärini esiin ja aloin katsomaan kokoelamaani sillä silmällä, että mitkä voisi olla lastenkin kuunneltavissa. Löysin kahdeksan eri runoa ja ne vaikutti jopa hyviltä ja valmiilta. Ja siinä korjailin samalla toestani.
Se on vain niin, kun olen matkalla jostain jonnekin, silloin osaan tehdä kirjalliset työni hyvin. Ja osaan valita oikeat runot esityksiin. Kun istun linja- autoon, henkilöautoon, junaan tai lentokoneeseen, osaan heti kirjoittaa paremmin kuin ikinä. Ja nyt olen sitten löytänyt oikeat runot huomiseen tilaisuuteen luettavaksi.
Tämä on hyvä tieto itselleni. Jos pitää saada johonkin tiettyyn päivään mennesssä joku kirjallinen työ valmiiksi. Ja jos tuntuu ettei onnistu niin ei muuta kuin hypätä linja- autoon ja lähteä reissuun kirjoittamaan.
Huomenna menen ensimmäistä kertaa t ö i h i n uuteen työhuoneeseeni. Toivon että siellä onnistuisi myös kirjoittaminen. Ja olisin ahkera, enkä laiska. Katsotaan miten käy. Ainakaan siellä mulla ei ole nettiä käytössä ja se on hyvä se. Se taitaa olla parasta ja huonoita siinä koko työhuoneessa. Olla ilman nettiä.
Minua hieman huvittaa se kun katson tv ohjelmia, mua kiinnostaa millainen keittiö siellä ohjelmassa/elokuvassa on ja odotan kovasti sitä hetkeä kun ensimmäinen keittiö näytetään ohjelman aikana.
Ja kun menen talojen ohi, kävellen tai auton kyytissä. Katon talon ikkunoita ja ilostun erityisesti, kun näen jonkun keittiön.
Ja nyt mun työhuone on Limingan työväentalon keittiössä. Keittiössä. Millaistahan on tehdä töitä, kirjoitustöitä keittiössä (mietin ja hymyilen).
Tänään on ollut todella hieno päivä. Olen tuntenut yhteenkuuluvuutta äitini kanssa, Oulussa tanssijoitten kanssa, ystävien kanssa ja nyt poikani sekä miesystäväni kanssa. Tää jos mikä on huippuhetki elämässäni ja olen kiitollinen ja tiedän että olen hyvin onnekas.
En muista koska näin onnellinen viimeksi.
Ja siellä luovassa tanssissa haaveilin hetkestä kun pääsen joskus tyttärentyttäreni kanssa tanssimaan ja sitten muistin, mehän olemme menossa viikolla kymmenen niin muskariin, tanssimaan Tiiun kanssa i h a n a a !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti