Helmikuussa minulla ja taiteilijaystävälläni Marianne Lukkarisella on yhteinen näyttely Kemissä, Pohjolan sanomien näyttelytilassa. Eli jo ensi viikon perjantaista lähtien. Kuvat: Marianne Lukkarinen ja tekstit: Kaisa Halmkrona .
Siitä lisää ja enemmän sitten ensi viikonloppuna.Vielä on jännitystä ilmassa, että miten ne taulut kuljetetaan sinne, Kemiin. Ku tuo mun auto, sehän ei ole nyt aikoihin ollut mun kanssa missään tekemisissä. Se on jäätyneenä tuolla katoksen alla, kevääseen asti ainakin. Eikä se ala mun kanssa mihinkään yhteistyöhön, tiedän.
Huomenna ajattelin mennä käymään asukastuvalla. Käyn katsomassa kukahan on sijaiseni ja kysellä, että kuinka hän viihtyy siellä. Ja samalla näen sitten osan asukkaistakin, heidät jotka ovat paikalla sunnuntaisin.
Ja jäin velkaa työkaverilleni Hesen salaattilounaan. Vien siis sellaisen lahjakortin sinne, saa sitten hakea salaattilounaan kun sitä tarvitsee. On jäänyt vaivaaman se, maksamaton velka. Toivon että hän ilostuu kun tulee maanantaina töihin ja näkee lahjakortin, ja tietää että voi joku ilta sitten hakea salaattilounaan itselleen.
Sain eilen ensimmäisen vuorottelupäivärahakorvaukseni. Ilokseni olin laskenut väärin vuorotteluvapaatuloni. Olin laskenut alakanttiin, saankin n. 140 euroa enemmän mitä olin kuvitellut. Iloni, huono matikkapääni. Eli ylimääräistä rahaa joka kuukausi n. 140 euroa, huippua. Olinkin huolissani siitä ettei mulla nyt ole pojalleni ns.ylimääräistä rahaa. Mutta on mulla näköjään sittenkin antaa hänelle muuhunkin kuin vain bussikorttiin raha.
Uunissa on tällä hetkellä ruislimppu. Elämäni eka omatekoinen limppu. Tähän asti olen tehnyt ruispalasia tai sämpylöitä. Olen tämän vapaarunoilija-aikani aikana leiponut kaikki leivät itse. On se hienoa kun ne kelpaavat ja pyydetäänkin, että tee tätä seuraavalla kerralla enemmän. Onnistunut olo, kun kukaan ei kaipaa kaupan leipiä. Taisin ihan itse aliarvioida itseni leiväntekijänä.
Joo, pitää vielä muokata helmikuun näyttelyrunot kuntoon, keskiviikkona tulostan ja kehystän ne. Eiköhän sitä perjantaina olla jotenkin ja jollakin kyydillä siellä Kemissä. Ja siitä sitten Koijusaareen äidin luokse. Onkin jo ikävä äitiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti