torstai 10. tammikuuta 2013

Työhuone

Jo kolmantena päivänä eli eilen huomasin,että joudun perumaan sanani. Olen ajatellut, että ihan hyvin voin työstää teostani kotona, makuhuoneen nurkassa olevassa työpisteessä. En oikesti ajatellut, että siellä makuuhuoneessani nukkuu joku muukin kuin mie. Eikä minusta ole sanomaan että nouse ylös ja mene toiseen huoneeseen, eikä laittamaan valoja päälle kun toinen nukkuu sikeästi. Onhan se toinenkin kotonaan. Ja jos jossain niin kotona saa nukkua. Ja siinä mie kirjoittaisin ja puhuisin itsekseni samalla kun toinen nukkuu.

Silloin kun kirjoitan, mie puhun samalla, koko ajan. Sillai huomaan, jos runo ei toimi ollenkaan, tai edes ajatus, jota haluan runossa tuoda ilmi. Tai toimiiko tarina tai toimiiko tarinassa kieli jne.

Eilen nousin aamusta kirjoittamaan. Pistin jopa vaatteita päälle, etten tällä kertaa alasti istunut koneen äärellä.Mutta menin melko äkkiä takaisin sänkyyn, toisen kainaloon nukkumaan. Ja heräsin sitten vasta puolenpäivän aikaan. Vaikka olen kuinka sanonut  ja toistanut itselleni, etten mie tarvitse mitään työhuonetta. Että kyllähän mie kotona voin kirjoittaa ihan hyvin (ja tiedättekö, eilen jo- aloitin siivoamisen ja kotini on siisti). Kirjoittaminen jää kotona sittenkin kakkoseksi, näköjään niin.

Onneksi otin eilen oikeassa paikassa asian puheeksi ja kuulin sitten, että eräs taiteilija tuttuni olisi vuokraamassa Limingasta työhuonetta ja hakee toista taitelijaa siihen kaverikseen. Soitin hänelle, ja huomenna sitten me lähdetään katsomaan, sopiiko se työhuone kolmelle taiteilijalle. Mahdutaanko me kaikki sinne. Nämä kaksi muuta ovat kyllä enemmän illat työhuoneella ja viikonloput. Mie olen ajatellut, että en tee viiikonloppuisin töitä, että ne ovat minun vapaapäiviäni ja arkisinkin aloittaisin työn teon viimestään puolenpäivän aikaan. Eli olisin useasti yksikseni työhuoneella, puhumassa itsekseni. Ja mikä parasta, saisin jättää paperit siihen oman nurkkauksen lattialle ja jatkaa siitä sotkusta seuraavana päivänä. Ei tarvitsisi aloittaa joka päivä alusta, vaan voi jatkaa siitä mihin jäi- näin kuvittelen mielessäni.

Vuokra ei ole paljoa ja työhuone on ihan tuossa naapurissa, työväentalolla. Toivon, että se on hyvä ja sopiva.

Huomenna minulla on myös tapaaminen kustantajani kanssa. Enkä tiedä yhtään, missä hänen kanssaan mennään. Senkin näkee sitten huomenna.

Mutta mitä tänään?Ainakin lukemista ja sämpylöitten tekemistä- käsikirjoitukseeni kosken vasta huomenna, kustantajani läsnäolessa.

2 kommenttia:

  1. Kyllä se on niin, että se työhuone/työpiste pitää olla ihan jokin erityinen paikka ja jossa on voi olla rauhassa ja antaa muillekin rauhan. Jos on tarpeeksi suuri koti voi sieltäkin ehkä löytää sopen. Minä tarvitsen usein yksinoloa, että voi luoda jotain. Tyhjän talon. Ei riitä, että oven voi laittaa kiinni. Ei se kuitenkaan pysy kiinni ja äänet kuuluvat oven läpi. Ja aina jollain on asiaa minulle.

    VastaaPoista
  2. Ehdottomasti oma rauha

    Tunnen monia runoilijoita/kirjailijoita, perheellisiäkin jotka ovat vuokranneet oman yksiön saadakseen kirjoittaa ja olla rauhassa

    Ari

    VastaaPoista