Mielenkiintoista. Sitä voi päättää illalla, mitä tekee työkseen seuraavana päivänä. Huomenna aion olla käsikirjoitukseni kimpussa ja kotona (kolme tuntia päivässä on mun työaikani kirjoittamiselle, joka liittyy käsikirjoituksiini). Ja pari runoteosta luen huomiseen mennessä loppuun. Ja mietin ne kirjoittamalla.
Huomenna on kolmas päivä, vapaana runoilijana. Vapaaseen runoiluuni kuuluu sekin, että voin kirjoittaa päivittäin runon ja kirjoittaa yleensäkin kaikesta mitä mietin, pohdin, ajattelen ja olen mieltäni.
Voin kirjoittaa runon kaikesta mistä haluan. Kaikesta, mitä ympärilläni tapahtuu tai kuvittelen tapahtuvan. Se ei onnistu silloin kun on illat töissä muualla - vaikka lasten parissa iltapäiväkerhossa. En voi kirjoitella, mitä tuli mistäkin asiasta mieleen. Mitä oivalsin jonkun lapsen kautta tai miten viisastuin jonkun lapsen vanhemman kanssa juttelun myötä ja mitä pohdin minkäkin keskustelun jälkeen. Koska kaikki ne keskutelut ta miettimiset tapahtui työaikana.
Nyt voin ihan vapaasti kirjoittaa hulluimmatkin juttuni- nekin tapahtuvat työaikana, kyllä. Mutta tässä työpaikalla olen vain minä itse, yksin ja olen antanut itselleni luvan kertoa mitä ajattelen, näen, pohdin jne. Ei ole salaisuuksia. Ei ole vaitiolovelvollisuutta, niin jos me ei itseni kanssa tätä toisin sovita. Mutta huomenna siis käsikirjoitukseni kimppuun ja tähän mennessä olen ollut ihan hyvä pomo itselleni. En ole vaatinut liikoja, enkä odottanut itseltäni mahdottomia. Olen oppinut kohtelemaan itseänikin hyvin. Tää jos mikä on paras saavutus ikinä mihin olen pystynyt. Jos nyt osaan pitää tän linjan, katsotaan. Mutta miehän uskon että kaikki on sitä mistä alkaa, eihän tässä sitten mitään huolta.
8.1.2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti