maanantai 11. helmikuuta 2013

Ja taas minä ja aika tässä vierekkäin

En tiennyt, että tarvitsen työhuoneen ennenekaikkea siksi, ettei siellä ole käytössä nettiä. Olen ihan innoissani siitä, että saan tehtyä työhuonella, joka kerta pelkästään kirjoitustyötä. Etten ole ollut puolet ajasta netissä. Se auttoi se, että lähdin hetkeksi facebookista pois, tuossa tammikuussa. Se auttoi siihen etten ottanut ollenkaan työhuoneelle nettiä käyttöön. En siis olekaan niin riippuvainen facebookista mitä kuvittelin.

Olen lähettänyt kustantajalleni uuden version kokoelmastani pari- kolme viikkoa sitten. No en malttanut olla menemättä sen teokseni kimppuun takas, ja löysin vaikka mitä muutettavaa. Ja nyt lupasin, etten enää mene sen kimppuun, että lähetän tämän viikon perjantaina tämän uuden version, sen korjatun. Eli se olisi sitten varmaan pari -kolmisen viikkoa, etten saa mennä sinne takas. Enkä huomata mitään korjattavaa. Että täytyy osata päästää siitä irti. Ja odottaa mitä sen kanssa tehdä.

Mutta ei huolta, menen viikolla 10 tyttärenilapsen vahdiksi Kittilään ja eilen aloitin mielessäni jo uutta kokoelmaa. Jotain mikä liittyy tähän hetkeeni. Itselleni sitä vissiin. Ku olisi taas asiaa.Ja voinhan mennä tässä välissä siihen tunnekokoelmaankin. Siis perjantain jälkeen, siihen asti kunnes kustantaja ottaa yhteyttä. Ei ole kiirettä. Mitä mie hoppuilen taas ja hätiköin, en käsitä, eihän mulla ole muuta ku aikaa, aikaa kirjoittamiselleni. Ja kirjoittamista on paljon.

Ajattelin vielä tänään käydä teokseni nimen läpi. Sen miten perustelen tämä nimen. Joudun perustelemaan tämän nyt todella hyvin ja uskottavasti. Ja silleen että tää on paras nimi tälle. Saa nähä miten käy. Mutta se lohduttaa ettei väärälle nimelle ole edes mahdollisuutta. Olisi se jos omalla teoksella olisi ihan väärä nimi, huh.

 


2 kommenttia:

  1. Kirjoitan nyt, kun tekstiä tulee! Ainahan sitä itselle kirjoittaa... loppujen lopuksi. Ja runokokoelmasi on sinun lapsesi. Ei kai äiti lapselleen väärää nimeä antaisi? Vai antaisiko?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Ei tietenkään ja sehän se on lohduttavaa tässä kun mietitään eri nimivaihtoehtoja teokselleni, ettei ole edes mahdollista antaa väärää nimeä. Ja en mie aina kirjoita tietoisesti vain itselleni. Esim. Mistä voimani näyttelyn runot olen alunperinkin kirjoittanut ystävälleni Mariannelle ja Erityinen-kokoelman runot olen myös kirjoittanut tarkoituksena toisille ihmislle luettavaksi. Asiaa on ollut juuri toisille ihmisille,noitten runojeni kautta. Mutta tämä mitä nyt kirjoitan, minkä aloitin ihan uutena eilen. Tämä on ihan tietoisesti vain minulle itselleni. Ja totta, voihan se olla noinkin, mitä kirjoitat toisille, kirjoitat aina kuitenkin itsellesi.

      Poista