Luin juuri Pia Ronkaisen uusimman teoksen, jonka nimi on Nikotinisti. Se on runoteos. Se on heti ymmärrettävä runoteos.
Ihminen joka polttaa tupakkaa tajuaa sen hetkessä. Ihminen, joka on lopettanut tupakoinnin, käsittää sen heti ja ihminen joka yrittää uudestaan aloittaa tupakoinnin muistaa heti, miksi lopetti ja miksi on tyhmää taas yrittää olla tupakoitsija, hän muistaa sen riippuvuuden ja tuskan.
Ja se on teos, joka on hyvä lukea hänenkin, jonka lähimmäinen tai tuttava yrittää päästä tupakasta pois. Nikotinisti on tietoa riippuvuudesta.
Nauroin kolmessa eri kohdassa ääneen lukiessani tätä teosta. Se tarkoittaa sitä, että samastuin ja tiesin, kuinka tämä on totta. Jos en voi tosiasioille mitään niin silloin nauran ja niin olen toiminut koko ikäni. Se on minun tapani selviytyä elämästäni hyvin.
Olen nyt yrittänyt laihduttaa itseni samoihin mittoihin, mitä olin vuosi sitten. Eikä onnistu, ei millään. Yli kymmenen kiloa pitäisi vielä laihtua.Viime viikonloppuna luovutin taas yrittämisen. Olen yrittänyt vaikka mitä, jotta onnistuisin, mutta ei, lopetan viimeistään kuukauden sisällä yrittämisen (ennen se oli kaksi viikkoa, nykyään kuukausi).
Nikotinistia lukiessani oivalsin sen, että yrittää ettei liho koko ajan lisää tai laihtuisi hieman, se on käytännössä yhtä hankalaa kuin tupakan lopettaminenkin aikoinaan oli.
Tämä Pian Nikotinisti saa minut yrittämään uudestaan. Yrittämään ruokien ja makean suhteen. Aloittamaan taas alusta.
Tämä on teos, jonka tarvitsin luettavaksi juuri nyt ja olen kiitollinen siitä, että sain tämän luettavakseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti