Porinapiiristä SM kisoihin

Minua oli pyydetty Ouluun kertomaan kirjallisuudesta ja omista tuotoksistani. Googletin sitten alkuviikosta, että mihin oikein olinkaan menossa ja mitä tekemään. Ja löysin, että 24. 5 . runoilija Kaisa Halmkrona ja että Asiaa kirjoittamisesta.  

Mietin, että mitähän asiaa olen aikonut puhua ja luin lupaukseni sitten sähköpostista.  Siellä luki, että tulen 24. 5. Perjantaina ja esittelen ensin omia tuotoksiani, sekä Ammattiopisto Luovin nuorten kirjoittaman runoteoksen, jossa toimin ohjaajana sekä editorina ja sen jälkeen olisi tarkoitus tehdä porukan kanssa yhdessä kirjoitusharjoituksia Natalie Goldbergin kirjan mukaan.

Aamulla mietin, että mitä kirjoja otan mukaani. 

Otin mukaani siis: Ihminen mielessä - Psykologian perusteet. Siellä opetetaan itseluottamuksesta sivulla 270 ja mun runo itseluottamuksesta on siellä opetuksen tukena. Kerron siis siitäkin. Miten runoni sinne joutui ja miltä se tuntui jne. Ja miten se runo syntyi. 

Otan mukaani 7 VELJESTÄ, Liskoklassikot 1, Limingan taidekoulun sarjakuva- ja kirjoittajalinjan työstämä teos. Siinä on yksi kirjoittamani runo, aiheena siis 7 veljestä. Kerron siis siitäkin. 

Sitten otin Salarakhauen ja kerron sen syntymisestä sekä Kerjääksie sie rakhautta ja vielä Luovilaisten runoteos: Tulevaisuus tulee vielä ja kerron miten se syntyi. Sekä Kierre-teoksen mainoksen. Ja kerron vielä tämän hetken kirjoittamisesta eli keskeneräisestä tunnekokoelmasta.

Aloitan kertomalla etten ole ennen kertonut missään minun kirjoitamisesta näin paljon, että koska aloitin ja missä olen nyt menossa ja miksi. Ja miltä mikäkin tuntui.

Yhtäkkiä tunti oli jo mennyt noin kahdenkymmenen ihmisen kanssa keskustellessa minun ja heidän kirjoittamisesta ja sitten alettiin tekemään harjoituksia. Ehdittiin tehdä yksi kolmen tehtävän harjoitus. 

****************************************************************************

- Minä en lue kirjoituksiani koska minulla on salaisuuksia täällä. 

- Ei tarvitse lukea, täällä ei ole pakko kirjoittaa, ei ole pakko lukea äneen, ei ole pakko mitään mitä ei tahdo tehdä.

- Eikö sinulla ole tekteissäsi salaisuuksia?

- Ei ole enää sen jälkeen ollut salaisuuksia kun julkaisin Salarakhauen.

-Niin, minä en olekaan vielä julkaissut salarakkautta. 

***************************************************************************

(ennen harjoituksia)

- Tiedän etten saa tästä kurssiltani sitä mitä haen, koska en osaa kirjoittaa runoja. Olen kirjoitanut vain yhden kerran oikean runon. 

-  Miten niin vain yhden kerran oikean runon? 

- No kun yhdessä kirjoittajakurssilla eräs arvostelija sanoi että... jne.

- Kuka määrittelee sinun runon että onko se oikea vai väärä?  Kumpi on parempi näistä kahdesta? Se että kirjoitat tuomareitten, kriitikoitten, arvostelijoitten mielestä tosi hvyin ja lahjakkaasti runoja, mutta sie ite et pidä sitä tyyliä, tekniikkaa, runoa ollenkaan hyvänä tai että ees omana, vaiko se että tuomarit, kriitikot, arvostelijat eivät ees näe sua kirjoittajana tai runoilijana tms. mutta sie ite olet ylpeä siitä juuri sun omasta tyylistäsi kirjoittaa? 

*************************************************************************

- Minä olen kirjoittanut monta runoa mutta en ole ikinä julkaissut mitään. En mie niin hyvä ole. 

- Kuule, maailmassa on paljon  julkaisemattomia tekstejä jotka ovat varmasti parempia kuin yksikään julkaistu. 

**************************************************************************

Ja kun kurssi loppuu niin tämä, joka sanoi ettei kirjoita oikeita runoja kertoo että se mitä hän sai tältä kurssilta oli  paljon rohkeutta ja annoin hänelle mukaan erään editorin nimen, ja sanoin että palkkaa tuo sun avuksesi. Minä en ole siinä hyvä, koska kannustan vain olemaan itsensä ja kun tutustun kirjoittajaan ja hänen kirjoituksiin ja huomaan että hän kulkee rohkeasti omaa tietänsä loppuun asti, minusta se on jo huippua se. Ja annan hänelle koulutetun editorin nimen ja nainen lähti sillä mielellä että aikoo julkaista teoksensa.  Ja näin että hän oli tosissaan. 

Ja niin tulee sitten lauantai ja lähden vuoden 2013 Lavarunouden suomenmestaruuskisoihin. Ja kilpailussa ollessa tiedän ja kuulen että taas mie tulen ihan erilaisella tekstillä kilpailuun. Enkä pääse viiden parhaan joukkoon. Ja mietin sitä mitä opetin eilen, kuka päättää miten jatkan kirjoittamista? Tuomarit vaiko mie ite? 

Ennen kuin menin lavalle, mulla teki pahaa ihan hulluna ja tuntui että kurkussa oli jotain ja että ääni meinaa lähteä kokonaan. Mutta lavarunous meni eka kerran itseni mielestä hyvin. En tärissyt lavalla ,en panikoinut ja ääni pysyi ja muistin olla mukana, tunne runosta oli mukana. Olin todella tyytyväinen itseeni. Ensimmäisen kerran näin että yleisö katsoi mua kohti, kukaan ei juonut mitään, olivat pysähtyneitä ja kuuntelivat. Tiedän, runo on raju. Puolet tuomareista tykkäsi ja puolet ei ja sillä ei päässyt jatkoon. Ja kun poistuin lavalta, olin helpottunut. Eikä enää tehnyt pahaa, eikä tuntunut mitään kurkussa.

Tämä on alkua kokoelmastani Kierre. Se alkaa perjantaina ja loppuu seuraavan viikon perjantaihin. Tässä on hieman eka perjantaita siis, tarina, joka on kirjoitettu puherunona kirjaksi asti:

Perjantaina

1.

Kaunis on perjantai,

viikko lomaa

töistä,

kesken päivän

mietiskelen,

pitkäperjantai

tai mies jonka nimi

oli Perjantai,

ajattelen perjantaisin

aina näin.

2. 

Katson sinua

tarkkailen

ja tajuan

me emme tiedä

mitä haluamme

emme tiedä
mitä ansaitsemme, 

emme tiedä

mitä kestämme,

emme enää tiedä
mikä meille oikein riittää. 

3. 

Siinä sinä nytkin

mustasukkaisena

sataakuuttakymppiä ajat

meidän yhteiset lapset

takapenkillä,

kaikki neljä

sekaisin

ilman turvavöitä.

4.

Pelottelet minua,

lapsetkin sen oivaltavat,

uhkaat ajavasi

vastaan tulevan rekan alle.  

Istun rauhallisena,
ihan tyynenä

ajattelen 

en pelkoani

kyllä näytä.

Siinä perkele aja,
ota kunnolla vauhtia,

aja saatana

niin että tuntuu!

5.

Katsot minua silmiin,
näet minut pelottomana.

Sanot

hyppään
kylmään veteen,

siellä kuulema

sittenkin lämmintä.

Väität minun
kävelevän kivikossa
lasinsirujen joukossa,

kipua tuntematta,
tuskaa kokematta.

Puhut ihan sekavia,

hiljennät ja

rekka vilahti ohi. 

Tuolla menin sitten SM-kisoihin eka erään. Muutama mies tuli sanomaan jälkeenpäin että olisivat haluneet minut jatkoon, että olivat hyvin vaikuttuneita. Ja mie tietenkin sitten jakelin Kierre-teoksen mainoksia kaikille jotka edes vähääkään juttelivat runostani. Ja kaikki mainokset menivät.

*****************************************************

- Oletko tehnyt ihan tätä varten näitä mainoksia?

- Tietenkin, pitäähän tätä tilaisuutta nyt hyväksi käyttää. 

*****************************************************

Ja tätä tarinaa on sitten koko teoksen verran. Tuossa siitä viisi ensimmäistä sivua. Mutta tuo onkin K16, en mene esittämään sitä mihinkään missä on lapsia paikalla. Lupaan sen itselleni.

Ja tiedättekö, Kuopio on kaunis paikka. Kunhan jaksan kerron teille enemmän Pentistä, johon tänään tutustuin Pushkinin syntymäpäiväkekkereillä Kuopiossa Valkeisenlammen rannalla noin klo 12. Ja tiesin heti, että Pentti oli yksi syy miksi olin Kuopiossa. Uskoin kaiken mitä Pentti sanoi. Pentti on varmaan yli 60-vuotias oleva mies. Taiteilija. Pentissä oli näkyvä hmmm...ihmisyys ja tulin siitä todella onnelliseksi. 

Ja kuopiolaiset olivat järjestäneet finaalissa oleville runoilijoille hienosti asiat. Oli hyvä hotelli ja Runopuulaakin SM-kisojen järjestäjät kohtelivat kaikkia siellä tasavertaiseti ja hyvin, se oli todella ihana tuntea ja nähdä sekä huomata. Olin otettu. Reissu oli opettava ja hyvä. Ja minä kiitän.