Se, että on reissussa sellaisen ihmisen kanssa, jolla ei mene
hermot minun kanssani. Se on mielestäni jo parasta koko reissussa.
Olen kartanlukijana, mie joka en osaa suunnistaa oikeasti,
en mihinkään. Menen vain ja kohta olemme jo siellä missä pitikin olla. Tuuria
on paljon mukana. Ehkä se on sitä luottamusta, että asiat selviää ja kyllä
sitä jossain välissä tajuaa suunnan mitä ei heti tajua.
Nyt olemme matkalla Espanjaan. Olemme Agdessa. Eilen
ajettiin Lyonista tänne. Ja on mulla
mukana maailman paras kuski. Liikenne on mieletön ja ihan uusi eli outo. Mutta
niin se vain me löydetään aina sinne minne pitikin.
Onneksi on google. Googletin
Suomessa kaikki paikat mihin halutaan mennä. Ihmisen muisti on sitten oikeasti
tosi hyvä. Siis minun kuvamuistini on hyvä. Muistin heti että: Hei, tuon näin
googlen kautta, nyt me ollaan siellä päin missä pitääkin.
Nyt ymmärrän miten opin Lapin matkallani ne runot ulkoa,
jotka lausuin siellä lavarunouskilpailussa. Siinä tarinassa ajetaan autolla ja
tulee rekkoja yms. vastaan. Ja siinä samalla oikeastikin olin autossa ja
rekkoja tuli vastaan.Sisäistin sen sitten hyvin käytännössäkin.
Aikaavievintä on kaupungeista ulos pääseminen. Olemme tällä
hetkellä kolmatta vuorokautta reissussa ja vasta nyt uskallan alkaa
kirjoittamaan automatkalla ja vasta nyt kuuntelen cd:ltä muusaani eli Cheekiä.
On se villi sekin, kuinka matkalla oleminen sekä Cheek taustalla saavat vauhtia kirjoittamisessani.
Joku sanoi mulle joskus: Haaveilen jatkuvasti, minun
haavekohtani vain muuttuvat ajoittain. Selvällä suomenkielellä kertoi tuon
mulle ja mie rakastuin hulluna mieheen, joka tuon sanoi. Ja siitä vasta kolmen
vuoden päästä kun olin jo rikkonut kaiken sisälläni olevan niin myönsin, että niinhän hän
jo eka tapaamisella kertoi- haavekohdat vain vaihtuvat. Niin mulle on nyt käynyt
Muusan kanssa myös, mun Muusani on selvästi nyt vaihtunut. ihan toisenlaiseksi mitä
se on koskaan aikaisemmin ollut.
Nyt me olemme eksyneet jonnekin rannalle, siispä menemme
kävelemään rannalle ja syömään.Ei olisi kannattanut laittaa Cheekiä soimaan ja alkaa kirjoittamaan.
Ennen merenrantaa…
- Mennäänkö
nyt sinne rantaan minkä eilen näimme tänne tullessa.
- - Ei taida
onnistua ku sinne paperiin on merkitty niin hyvin ne tiedot miten päästään
täältä ulos, ei taideta sitten osata sieltä rannalta lähteä oikeaan suuntaan.
-
- Ok
- -
….
- -
Hitto,
kato sie tulit tänne rannelle.
- - Oho, saat...a niinpä taisin tehä.
- - No niin,
mennään siis tuonne.
- - Joo, ota
vettä ja kamerat mukaan.
Merenrannan jälkeen…
-
- Öööö,
miksi se tänne käännyit?
-
- En mie
tiiä.
-
- Olemmeko
me nyt siellä samassa paikassa mistä me just päästiin ulos?
-
- Ei kun
naapurikylässä.
-
- Ok. Siis...no seuraavaksi pitää lukea että A9/Béziers/La Tamarissière ja sinne sitte kääntyä.
Täällä lihoo hyvin. On leipomoita kaikkialla
joista ostaa sitten kaikkea hyvää ja ihanaa päivittäin. Ja on halpaa ja
maailman parasta viiniä. Jossain jopa ilmaista. Lufhansa tarjosi lentomatkalla
juomat. Onhan se matka ostettu ja kuuluhan se siihen, eihän sitä ilmaista
viiniä ilman matkaa saisi. Mietin kyllä heti
sitä Norwegianin uutta mainosta: Maksat
vain siitä mitä tarvitset. Että onko se sittenkään hyvä mainos se, olin mie
kieltämättä iloinen ensimmäisestä
hyvästä ja niin ilmaisesta viinistä lentomatkallani.
On tämä ihmeellistä kuinka sitä
osaa Ranskassa puhua englantia. Olen sitä mieltä etten ole opiskellut ikinä
englantia. Peruskoulun aikana mietin englannintunneillakin lasteni isää (tai jotain muuta poikaa). Kirjoittelin tunnit runoja tai jotain päiväkirjaa. En
ainakaan opiskellut. Karkasin ikkunasta kesken tunnin tms. Ja täällä sitä vain
silti huomaa sanovansa.
….
-
Do
you speak English? I only speak English.
Ja siinä sitten puhutaan asiat
selväksi ja ollaan saatu se mitä oltiin hakemassakin. Ja kun lähden kaupasta
pois, olen ihan ihmeissäni, mie se väitän puhuvani vain englantia. Missä välissä
oikein sen sitten opin? Valehtelemisen vaiko englannin kielen vaiko pärjäämisen
vähemmällä opillani?
Kaunista on matkalla Ranskasta
Espanjaan. Ihmiset ovat todella ystävällisiä.
Kävin muuten Lyonissa
vaatekaupassa joka oli jotenkin ihan käsittämätön paikka. Se oli
nuorisovaatekauppa. Ei mikään iso, mutta siellä oli kolme isoa turvamiestä.
Yksi käveli eestaas ja katsoi hitto jokaista suoraan silmiin. Yksi turvamies
laski asiakkaita ja päästi vain osan tulijoista sisään kauppaan. Ja ulkona oli
koko ajan sellainen 30- 50 ihmisen jono ja kassalle oli yhtä pitkä jono ja yks turvamies näytti kuka pääsee
jonoon ja mihinkin kohtaan. Kuuluin niihin joka pääsi äkkiä eteen. Ja kassalla oli mies, joka hymyili
rauhoittavasti.
-
…….
-
I,m
sorry, I dont speak french
-
English?
-
Yes.
-
Where
are you from?
-
Finland
-
Helsinki?
-
Not
south, Lapland
-
Ok,
I like Finland
-
I
like France
-
I
want those earrings too?
-
These?
-
Yes,
thank you.
Ja niin sain ostettua tyttärelleni ja miniälleni tuliaiset kaupasta,
josta sai nuorisolle halvalla kaunista ostettavaa. Jossain vaiheessa kesken sen
turvamiehen totisen katseen meinasi iskeä paniikki. Tajusin että tää on niinku
Titanic elokuvasta, ihmiset ovat liian lähellä toisiaan ja ihan hädässä. Ahdasta
oli. Ja tajusin, että kaikki ovat vain siksi täällä kunnolla, koska nuo
isokokoiset miehet katsovat niitä suoraan silmiin. Mutta oli se jotenkin
hienoa, että yksi heistä näki, että mulla meinaa vissiin iskeä hätä, niin se
siirsi edessä olevat naiset tieltäni ja antoi minulle tietä. En ole ennen tollasta
kokenut enkä varmasti tule toiste kokemaan.
-
Merci,
au revoir !
-
Merci
Enkä enää uskaltanut
mennä sinne seuraavana päivänä. Josen tuliaiset täytyy löytää siis jostain
muualta.
Edessäni on tällä hetkellä Pyreneiden vuoristo. Istun
autossa jon aurinkoista. Viiniköynnöksiä. Eri vihreän sävyjä kaikkialla.
Unikkoja paljon, mun lempikukkiani nr 3. Luumupuita luumuineen, pähkinäpuita.
Ja kohta päästään taas syömään. Eilen illalla nukahdin ennen Juhoa. Eilen olin todella väsynyt.
Mutta tänään taas voimissani. Odotan muuten aamuja paljon. Ranskan ja Espanjan
aamupalat ovat huikeita, voihan se olla se kun ei ole kiirettä ja ne on tehty
kyllä niin huolella ja kaikki ovat niin tuoretta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti