Olen ihminen joka ei paljoa märise, itke tai valita tosiasioista, sellaisista jotka koskee ja tuntuu oikeasti. Mutta itken kyllä elokuvat ja sarjat. Ja itken tekstejä mitä luen. Itken lasten esityksiä mitä katson.
Eilen sitten tapahtui jotain siis oikeassa elämässäni, ei elokuvissa, eikä jossain teksteissä tai näytelmässä. Ja rupesin vain itkemään. Ja minulla oli meno valokuvaukseen noin tunnin päästä. Ensimmäiset ns. kirjailijakuvani. Piti meikata yms ja mun silmät, ne olivat ihan itkuiset, kasvot ihan punaiset. Ja mietin että voi hitto, mitä mie nyt alan tässä itkemään ja tunteileen!!! Eikä itku meinanu, ei millään loppua.
No sain itseni kasaan ja meikattua itseni ja menin kuvaajan luokse. Mutta tiedän, se näkyy siellä kuvissa,värivoiteista huolimatta, ihan varmasti ja mua nolotti ja hävetti. Olinhan jo siirtänyt kuvauksia aikaisemmin viikolla kiireen takia. Yritin selittää, että herkistyin tuossa ihan vasta, toivottavasti se ei enää näy minussa.
Ja se asia oli jo ohi enkä enää miettinyt sitä. Eikä se oikeasti ees ollut itkun asia. Mikä nyt oikeasti mielestäni onkaan sitten itkuni asia? Ei ainakaan se eilinen, mistä rupesin märisemään.
Mutta kuitenkin kun tänään katson peilistä, näen sen vieläkin. Eilisen itkuni. Käsittämätöntä. Eilinen itku näkyy edelleen silmissäni. Se näkyy vaikka olen nukkunut yön yli. Eilinen tunne on edelleen minussa ja se tosiaan näkyy selvästi silmistäni tänään. Eikä mistään muusta kuin silmistäni ja siitä, että mulla on kylmä koko ajan.
Mutta oikeasti mulla ei ole mitään hätää, eikä mikään ole huonosti.
Tunne vain jää ja se näkyy ihmisestä, se on vielä siinä, vaikka itse Sielu olisikin m i e le s t ä n i jo kunnossa.
Sitä sanotaan silmät ovat sielun peili.
Ja vasta toissapäivänä yritin todistella itselleni että kyllä loukattu (rikottu, särjetty tms.) ihminen voidaan korjata ihan ehjäksi. Huom: Ihan ehjäksi. Jostain syystä aloin hakemaan siihen todisteita itseni kautta.
Mutta mun silmät tänään, ne kertovat nyt minulle sen, että olin toissapäivänä niin väärässä taas ja muistan tämän aina kun näen valokuvat, jotka eilen otettiin minusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti