Matkani

Oli vuosi 2004 ja olin Kolarin ala-asteella töissä. Oli välitunti ja olin tietokoneella opettajanhuoneessa. Ja minulla oli huono-omatunto, syyllinen olo. Tiesin, että sitä katsotaan paheksuen. Ei koulunkäyntiavustajat saaneet olla välitunnilla koneella, jos ei ollut töitä muuten niin sitä piti keksiä. Ja oli taas välitunti ja olin kirjoittamassa runoja. Minulla oli paljon kerrottavaa ja kerroin ne siihen aikaan vain itselleni puherunoin. Ja silloin kun en ollut välitunnilla oppilaitten kanssa ulkona tai ei ollut kopioitavaa tms. olin koneella ja kirjoitin runoja. Mutta muistan että, tiedostin koko ajan, ettei niin saisi toimia.  No, olin siis taas koneella ja tajusin tämän ongelmani. Aloin sitten googlettamaan kirjoittamisesta ja kursseista tms.

Ja löysin sitten vahingossa Limingan taidekoulun, joka sijaitsi teitenkin Limingassa. En ollut koskaan ennen kuulutkaan siitä mitään, en edes tiennyt missä Liminka on, vaikka olin sen ohi ajanut vuosittain Raaheen, silti en tiennyt Liminkaa. Huomasin, että siinä sivustossa oli hakemus. Ja että siellä on kirjoittajalinja. Täytin samantien hakemuksen ja lähetin sen ja sitten lähin tunnille.

Meni muutama kuukausi. Olin taas työpaikalla, odotin silloista miestäni hakemaan minut autolla työpaikaltani kotiin. Hän haki minut ja sanoi: Sulle on tullut Limingasta postia. Katoin kirjekuorta ja mietin, mitä? mistä? Ai Limingasta ja aukaisin kuoren. Siellä luki, että: Sinut on hyväksytty .....Tervetuloa.... .Ja sanoin, hitto mie olen pääsyt Limingan taidekoululle.

Koska meinasit kertoa, että olet hakenut sinne ?
No nyt.
No meinaatko mennä sinne?
No en tietenkään. En tiennyt, että sinne pääsee näin helposti kuka vain. En uskonut, että pääsen sinne.

Ja se siitä.

Mutta en saanutkaan enää nukuttua. Mietin kolme vuorokautta, että hitto mulla on mahdollisuus mennä kirjoittamaan runoja jonnekin missä se on ihan luvallista. Ja niin vastasin Limingan taidekoululle, että olen tulossa. Hain virkavapaata, myin silloisen vanhan autoni, otin lainaa 5000 euroa ja katoin saanko opintotukea. Ja otin selville missä on Liminka. Tuli syksy ja lähdin 9 vuotiaan poikani kanssa Liminkaan.

Olimme sillä reissulla vuoden. Ja työstin sillä reissulla esikoisteokseni, Salarakhauen loppuun. Ja äkkiä tuli kevät 2006. Sama mies joka toi kirjeen minulle aikaisemmin, tuli nyt hakemaan minut ja poikani takaisin Kolariin.

Pakkasin tavaroita, itkin ja pakkasin autoon tavaroita. Kuvittelin, että runoilut jäävät Liminkaan tms.

Menin takaisin Kolarin ala-asteelle töihin ja  Myllylahti julkaisi syksyllä 2006 esikoisteokseni ja taas tuli kevät. Ja huhtikuussa laitoin Limingan paikallislehteen ilmoituksen, että haen asuntoa ja huonokuntoisempikin käy. Ja toukokuussa allekirjoitin vuokrasopimuksen ja muutin huonokuntoisempaan asuntoon kahden lapseni kanssa.  

Vuonna 2012 muutin siitä sitten parempaan asuntoon, Limingassa, mutta oli se huonokuntoisempikin hyvä ja ihan koti. Siitä oli hankala luopua ja lähteä toiseen asuntoon.

Mutta vasta nyt, keväällä 2013 (kun olen taas päätyöstäni lomalla) olen yksin lapin matkalla. Olen tietenkin käynyt lapin matkalla aikaisemminkin, mutta en ole käynyt aikaisemmin yksin ja viikon verran.

Eilen tulin tänne Ylitorniolle. Lapsuuden ystäväni luokse. Olen syntynyt täällä, Ylitorniolla. En päivääkään asunut, mutta syntynyt kyllä.

Mie olen hyvä viihdyttämään automatkalla itseäni. Laitoin Suomipoppia päälle ja ajattelin että seuraavat laulut jotka tulevat, kolme kappaletta ne kuvastavat ja kertovat Ylitornion reissustani. Ja sitten on jännää odottaa ja kuulla ne kapaleet. Ja tällä kertaa ne olivat:  http://www.lyricshall.com/lyrics/Haloo+Helsinki/Huuda/ ja toisena oli minun ilokseni https://www.youtube.com/watch?v=i98zFFcQkyA  ja kolmas laulu tästä/tälle Ylitornion reissulle oli sitten joku Yön biisi, jonka nimeä en tiedä. Ajattelin sitä kuunnellessani, että muistan tuon kertosäkeen kyllä, enkä muista siitä nyt mitään.

Mietin myös automatkalla kaikenlaisia tarinoita. Ja minun matkat menevät aina tosi nopeasti. Olen äkkiä perillä. Jatkan huomenna matkustamista, otan sitten nauhurini käyttöön ja puhun tarinani siihen. Ensimmäisen kerran teen automatkallani niin.

Tänään autan ystävääni pakkaamisessa ja sitten me lähdemme ulos, tuonne jäälle tai jään lähelle. Ostimme eilen makkaraa, ja otamme siis sitä mukaan. Mutta nyt ihan ensimmäiseksi me menemme aamusaunaan.

Meillä oli eilen sellainen ns. yhteenkuuluva ilta keskenämme. Toinen ystävänikin tuli eilen tänne missä olen nyt ja oli yli puolenyön täällä. Oli paljon juteltavaa. Ja oli hyvä olla.