Ja tämän tunteen, jota en tunne nimeltä, tunnistan tämän heti aamusta. Illalla nukkumaan mennessä tiedän että asiat ovat hyvin. Ei oikeasti ole mitään hätää eikä huolta. Asiat ovat mallillaan. Mutta aamulla kun herään, se on minussa ja tässä. Ja se menee jo niin vakavaksi ettei halua nousta sängystä ylös. Haluaisi m u k a pois koko elämästä. Eikä se ole oikeasti totta. Tätä tunnetta en oikeasti tunne. Olen alkanut oppimaan tuon. Tiedän, että joskus tuo oli totta, joskus tunsin tuota ja tuon oikeasti ja joskus tuntui että asiat ovat todella huonosti. Mutta nykyään se ei ole totta.
Tiedostan ettei se ole totta. Ettei se kaikki ole olemassa enää mihin heräsin. Se lähtee kyllä pois äkkiä kun muistaa oikeasti tämän hetken. Joskus kieltämättä se on tullut niin syvälle jo että pitää tehdä enemmän asian eteen kuin tajuta ettei se ole totta tänään. Äkkiä se lähtee pois sitten. Mutta olen alkanut miettimään tätä tunnetta ja tätä olotilaa mikä tulee ilman syytä. Pelkkänä tunteena, menneisyydestä? Mutta ei tekoina eikä asiana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti