maanantai 4. helmikuuta 2013

Koijusaaressa


Reissussa ollaan. Äitini luona. Tulin tänne perjantai iltana. Lähden huomenna linja-autolla takasin Liminkaa kohti. 

Pysähdyn välillä Ouluun, käyn ensin luovassa tanssissa. Ja sen jälkeen olisi tarkoitus käydä syömässä jossain ystävieni Aijan ja Mariannen kanssa. 

Sitten jatkan matkaani kotiin, Liminkaan. On ikäväkin jo poikaani sekä miesystävääni.

Eilen valitsin runot, jotka luen (lausun) keskiviikkona Limingan kirjastossa ArsLimingan Tasavertaisuus –näyttelyn avajaisissa...mutta mutta…valitsen tänäiltana runot uudestaan. Yritin löytää sellaisia runoja keskeneräisestä teoksestani, jotka eivät olisi niin rajuja. Mutta ei sieltä löytynyt.

Hitsi, että on vaikeaa valita ne runot. Suurin osa niistä on k 18, vähintään k 16. Pitää kyllä uudestaan miettiä mitä siellä lukee. Taidan valita kaksi eri nippua mitä luen. Jos siellä näyttää olevan lapsia paikalla, niin sitten en lue tätä nippua minkä eilen valitsin. Yritän löytää tänään siitä, vähemmän rajuja juttuja.

Eilen se ei vielä onnistunut.

Ihan älytön teos olisi tulossa. Kesäkuussa. 

Onneksi se työhuoneeni odottaa minua siellä Limingassa. Menen sinne ja siellä ihan täysillä tähän tarinaan mukaan. Ja yksittäisiin runoihin. Ja vasta maaliskuussa tulen itse tarinasta pois (ensimmäisen kerran). Mikä päätös se tuommoinen sitten on. Hohhjoijaa mulle. Ei sinne voi noin vain jäädä kuukaudeksi. Vai olenkohan mie siellä koko ajan. Nytkin.

3 kommenttia:

  1. Siellä on Kaisa aina lapsia paikalla Limingan kirjastossa. :) Se on sellainen paikka.

    VastaaPoista
  2. Niin, näköjään olen nyt kirjoittanut sellaista tekstiä jota ei passaa lukea ns.päiväsaikaan eikä lasten kuulen. Miks mie sellasta olen kirjoittanut ja kirjoitan? Ei hajuakaan ja kirjoitan kuitenkin. Huomenna linja-auto matkalla katon keskeneräisestä kokoelmastani sellasia runoja joita voi lukea lastenkin kuulen.Jos ei löydy niin luovutan ja lausun jotain muuta.

    VastaaPoista
  3. Heidi, löyty sieltä kahdeksan sellaista runoa, jotka voi lukea/lausua lastenkin kuullen.Ja minusta se on hyvä homma se, ja olen helpottunut.

    VastaaPoista