En yhtään ihmettele enää sitä, että jäin vuorotteluvapaalle. Tämä menee ihan työstä tämä vapaana runoilijana oleminen (ja hienoa, että saan siltä ajalta vuorotteluvapaakorvausta). Tänään me pystytettiin taiteilijaystäväni Mariannen kanssa voimataulumme Pohjolan Sanomien näyttelytiloihin. Meillä meni aikaa yhteensä kuusi tuntia, viimeinen tunti meni siihen että saatiin ne taulut hyvin ja suoraan seinille. Ja matkoihinkin meni lisäksi noin pari tuntia.Ja sinne ne jäi, minun tekstini Mariannen maalauksien vasemmalle puolen. Nyt olen väsynyt. Väsynyt, onnellinen ja tyytyväinen.
Kävin muuten viime viikolla siellä työpaikalla mistä olen nyt vuorotteluvapaalla ja näin sijaiseni. Ja olo on ollut sen jälkeen helpottunut ja ei syyllinen enää. Koska se sijaiseni, se oli niin leppoisa luonteeltaan ja heti näin siitä että hän on oikeassa paikassa ja oikea ihminen sinne mun paikalleni töihin. Yeah.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti