Vaihtui vuosi

Vaihtui vuosi. Viime yönä. Olin ystävieni luona viettämässä Russian after ski –henkisiä uudenvuoden juhlia.

Menin linja-autolla Ouluun, tyttäreni haki minut bussipysäkiltä. Ja mentiin yhdessä ystäviemme juhliin.

En ole aikaisemmin käynyt heidän uudessa talossa. Olen nähnyt kyllä remonttikuvia ko. talosta. Ja olin kuullut työkaveriltani, että ystäväni on ripustanut pihalla pyykkejä. Olin siis mielessäni ajatellut talon ja pyykkinarut ja naapurin paikankin ihan eriksi mitä se oikeasti oli.

Eteiseen mennessäni tunsin heti, että tämä on koti. Eikä vain talo, vaan myös koti ja jos mikä niin sehän on jo kaikki. Koti. Tervehdin siis jo eteisessä ollessani vierasta taloa sanomalla: Hei Koti.

Asunto oli pienempi alakerrasta mitä olin kuvitellut valokuvien perusteella, olin ajatellut talon mielessäni suureksi. Asunto ei ollut liian suuri vaan talo olikin sopiva, juuri sopiva. Ja siellä oli hyvä henki ja siellä oli hyvä olla. Aitoa ja rehellistä. Me käytiin myös telttasaunassa, se oli huippu kokemus se, hymyilyttää kun mietinkin sitä saunareissua. Olin siellä, heidän kotonaan hieman yli puolen yön. 

Sitten miesystäväni tuli hakemaan minut ja tarkoitus oli lähteä vielä tanssimaan Ouluun. Mutta minusta tuli hetkessä ihan kamala ihminen. Olin tosi vihainen tai vittuuntunut. Miesystäväni sanoi jonkun väärän lauseen ja se oli siinä, muutuin kusipääksi.  Sitten ei saatu laina-auton ovia lukkoon, ei sitten jääty tanssimaan kaupungille. Tultiin Liminkaan ja minua jostain syystä vi..tti. En tajua edes että miksi ja olin vain vihainen ja kärtyinen. Ja se kohdistui täysin miesystävääni. En ole ollut sellainen omasta mielestäni ikinä Limingassa asuessani. Mutta tunnistin kyllä itseni, olin sitä joskus kun asuin Kolarissa. Joskus parikymmentä vuotta sitten, sellainen kusipää paska.  

Kuulin sitten tänään yhdeltä t o d el l i s e l t a henkiystävältäni, että se kuuluu asiaan, että herkät ihmiset kuulemma ovat nyt reagoineet erilailla asioihin. Ja sanoi että he jotka ovat tehneet isompia muutoksia elämässään, heillä se näkyi vielä selvemmin. Ensin minua huvitti tuo, että pitääkö mun hakea syy sille, että olen kusipääpaska, mutta sitten helpotti, on se helpottavaa saada selvyys omalle kusipäisyydelle, taas nauran itseäni. Ja miehän uskon siihen aloittamiseen. Ja lopetin vanhan vuoden tosi hyvällä fiiliksellä ja aloitin uuden vuoden olemalla vihainen. Älytöntä.

Ja mietin vasta viime viikolla, että miten mie pääsen tähän Varjot liikkuvat jatkuvasti -kokoelmaani sisään sillälailla, että olisi ne tunteet mukana. Tämä puherunokokoelmani (jossa on yksi tarina) kertoo kulissiavioliitosta ja siitä, millaista siellä on ja mitä siellä tapahtuu, pelaamista omassa elämässä ja olen miettinyt, että miten pääsen siihen sisään kun en koe  tässä hetkessäni itse ollenkaan sitä vihaa ja välinpitämättömyyttä, mistä nyt kirjoitan. 

Viime yönä sitten, automatkallani tunsin sekä vihaa että välinpitämättömyyttä ja koko sydämestäni ja viatonta miesystävääni kohtaan. Ja tänään uskon vielä lujemmin toiveisiin. Kannattaa siis miettiä tosi tarkasti, että mitä toivoo.

Niin, mulla on tarkoitus tässä blogissa kirjoittaa siis siitä, mitä minulle ja minussa tapahtuu valveilla ja mitä tapahtuu unissani ja kolmanneksi kirjoitan, mitä minussa tapahtuu ja mitä tunnen kun luen jonkun teoksen,  sitä lukiessani tai sen jälkeen, mitä toisten teokset saavat minussa aikaan.

Viime yön unessani olin juhlimassa, ja sitten siellä juhlissa oli työkaverini, joka oli tosi vihainen ja aggressiivinen ja sen jälkeen yritin selittää itselleni, että miksi työkaverini on noin vihainen ja aggressiivinen aina kun on humalassa. Unet ja todellisuus, niinpä, sama minä. 

Ei muuten ole helppoa tätä julkaista. Mutta olen ajatellut olevani rehellinen ja avoin, enkä yhtään vieraskorea, blogissanikaan. Saapa nähdä, millainen vuosi tästä on sittenkin tulossa. Ja nyt minua kiinnostaa kovasti sellaiset ihmiset, jotka huomasivat itsessään jotain ihan outoa, nyt vuoden vaihtuessa. Onko teitä?  

Kaisa 1.1.2013