maanantai 28. tammikuuta 2013

Pellekoulu

Sain eilen puhelun klo 13 aikoihin. Kysyttiin, että tulisinko Limingan taidekoululle, pellekurssille. Seisoin siinä suihkun vieressä, ihan alasti ja mietin: ai pellekurssille? "Olen juuri menossa suihkuun". "Ei tartte mennä suihkuun, kaikki me täällä ollaan hikisiä". " Niin, mutta olen ihan alasti ja juuri menossa suihkuun".

Kävin suihkussa ja otin päiväkirjani ja toisenkin kirjoitusvihkoni ja Maria Peuran teoksen mukaani ja lähdin pellekurssille.

Olin kysellyt, että mitä siellä kurssilla tehdään? Puhelimessa sanottiin, että sellaista improvisaatiota ja leikkimistä.

Mie olen aina ollut sellainen, että lähen hyvin mukaan joka asiaan ja joka hetkeen. En edes mieti kun menen vain. Mutta nyt kun vastasin puhelimeen, siinä suihkun vieressä ja ihan alasti. Tiesin heti etten mie taida sinne pellekurssille, kun tuli vähän liian äkkiä, että pitäisi heti olla valmiina. Mutta laitoin viestin että tulen käväsemään. Ja mennessä mietin, että olenko mie niin tosikko etten pellekurssille voisi lähteä mukaan. Mietin, että millaiset ihmiset lähtevät ja millaiset eivät lähde? Käynhän mie tiistaisin luovan tanssin kurssilla ja kyllä sekin on sellaista "pelleilyä" ja improvisaatiomenetelmällä toimii.

Pellekurssilla oli kuusi pelleä. Ja kaksi valokuvaajaa ja yksi piirtäjä. Menin sinne keskenkaiken. Otin kirjoitusvehkeet esiin ja aloin kirjoittamaan mitä ympärilläni näin. Ja siellä tosiaan haisi hiki ja siellä oli kuuma kuin saunassa. Ja näin kuusi pelleä esiintymässä. Ja säikähdin kameroita. Olenkin oikeasti aika pelkuri.

En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka eivät voi mennä tilanteeseen ku tilanteeseen yks kaks mukaan. Elämäni ensimmäisen kerran en itse nyt pystynyt siihen. Ja hieman mua hävettikin, että miksi en? Ei minun ole ennenkään tarvinnut miettiä tai ajatella asiaa sen enempää ja hyppään vain mukaan. Eikä ole ollut mitään ongelmaa. Mutta nyt en pystynyt siihen koska en ollut ajatellut sitä aikaisemmin enkä miettinyt meneväni pellekurssille. Ja ne kamerat kuvasi koko ajan. Kirjoittelin siellä sitten tunnin verran ja katsoin toisen ja kolmannenkin pelle-esityksen.

Esityksessä oli kolme tuolia ja kolme esiintyjää. Ja kaksi kertaa samat kolme tuolia, mutta erit kolme esiintyjää.

Hämmästyin kuinka esityksissä oli tunne mukana kokoajan. Ei ollut tylsää katsottavaa. Oli tosi mielenkiintoista ja yllätyin katsojana pariinkin otteeseen. Ja naurattikin usemman kerran. Ja esiintyjät tiesivät kokoajan mitä tekevät - ja tekivätkin koko ajan. Pelkäämättä mitään. Esitykset olivat todella eläviä.

Molemmissa esityksissä näkyi ja oli selvästi esillä syrjiminen. Mietin sitten aikaa kun olen käynyt sirkuksessa, mietin sitä mille siellä naurettiin- eli pellejutuille. Niissäkin oli muuten jonkinlaista syrjintää. Ajattelin sitten, että pellejuttuihin ja pellevitseihin kuuluu syrjintäkin.  Ensin oli kaksi pelleä ja siihen tuli kolmas jota syrjittiin. 

Toisessa esityksessä se syrjintä tuli vielä vahvemmin esille. Ja sitten huomaan jo miettiväni, että niin se menee oikeastikin. Ilman pellenaamioitakin. Monessa paikassa. Ensin tulee yksi, joka syrjii toista. Sitten ne kahdestaan sitä kolmatta tms. Mutta tosi näkyvää ja todellista, se oli noissa esityksissäkin. Ilmeineen kaikkineen.

Kaikella on aina joku merkitys. Kaikella mihin menen ja mihin olen menemättä. Ja mitä jään vain seuraamaan. Ja mitä seuraan niin, että siitä kirjoitan.

Olen joskus kirjoittanut Jyväskylän yliopistolle aiheesta kiusaaminen, ja olen kirjoittanut teoksen, jossa käsittellään narsismia. Nyt ajattelin alkaa miettimään uudestaan syrjimistä. Miksi syrjiä mitään tai ketään missään? Miten joku voi olla nin uhkana, että sitä pitäisi alkaa syrjimään? Mielenkiintoisen aiheen antoi minulle Limingan taidekoululla oleva pellekurssi. Kiitos (ja saa nähdä uskallanko vielä itsekin joskus mennä sinne mukaan, pelleksi. Ainakin yleisöksi menisin mielelläni toistekin).

2 kommenttia:

  1. Olen liikutettu tekstistäsi. Kiitos, Kaisa! Pellekurssista tuli veikeä monitaiteinen kokemus. Hyppäsin aika äkisti mukaan, mutta en missään tilanteessa voisi hypätä minnekään juuri suihkuun menevänä. En ollenkaan.

    VastaaPoista
  2. Ihana. Kiitos sinulle kuusenalla.

    VastaaPoista