Aina voi tulla joku ja pilata kaiken.

Olen tuota lausetta miettinyt nyt jotain kuukauden verran päivittäin ja muistanut hyvin tilanteita mihin olen mennyt ja suoraan sanoen pilannut kaiken sillä että olen ollut tai tullut paikalle. 

Jonkun toisen hyvän suunnitelman pilasin sen takia että tulin ja olin paikalla. Ja aina voi tapahtua niin. Joka hetki joku voi tulla paikalle ja pilata kaiken.

Mietin sitten tilanteita ja keskusteluja ihmisten kanssa missä tajusin että niin siihen meni vain se tai se ja pilasi sillä, että oli paikalla kaiken. 

Kaiken mitä joku oli suunnitellut tekevänsä. Kaiken sen mitä joku toinen ihminen oli ajatellut tekevänsä seuraavan kymmenen vuotta. 

Ja kun muistelin ja mietin eri tilanteita elämässäni niin tulin siihen tulokseen että se täytyy ihmisen muistaa, ettei täällä olla yksin, eikä täällä yksin suunnitella asioita, aina ja joka hetki voi tulla joku ja pilata kaiken sen mitä olit ajatellut tehdä vaikka seuraavat vuodet elämäsi aikana. En tarkoita että pitäsi olla varullaan koko ajan, ei tietenkään. Tarkoitan ettei vain pidä koskaan unohtaa muita ihmisiä.

Mutta pari viikkoa sitten tajusin, että eihän se noin menekään, vaan se meneekin niin että Aina voi tulla joku ja pilata kaiken, jos vain annat sen tehdä niin.  

Sitäkään en enää muista miksi aloin ajattelemaan tuota lausetta, että "Aina voi tulla joku ja pilata kaiken", mutta päivittäin sitä olen miettinyt eritilanteissa. Nähnyt ympärilläni paljon sellaista missä joku vain menee ja pilaa kaiken.  

Ja ainakin tästä aiheesta tulee yksi valmis runo. Aiheesta kun joku tulee ja pilaa kaiken. Ja annan sen tapahtua. Annan sen jonkun tulla ja pilata kaiken. Vai olisinko se mie itse joka menen ja pilaan kaiken? Katsotaan. 

Kaisa 1.1.2013